IRC-Galleria

Muutto alkaa olla hollilla. Kamalaa. Pahvilaatikot ja aika loppuu niin kesken että huhhuh... joku päivä pitäisi käydä päällystämässä rahi loppuun manan luona ja kääk! Läksäreistäkin tulee pikaversio perjantaina, kun mulla on nyt jokin pakkomielle päästä Lohjan baareihin tanssimaan. Muutenkaan ei oikein kärivällisyys riitä. Tavaroiden poisheittokin on mennyt pyllylleen, kun olen ruvennut pakkaamaan kokonaisia laatikollisia katsomatta pahemmin mitä niihin panen. XD

Kuulinpa tuossa baarissa lauantaina mielenkiintoisen jutun.. Musta liikkuu Lohjalla hieno informatiivinen varoitus: "Ai Pia, ei kannata". EI kannata! Ei mitään kun tai jos tai koska jatkeita. Vähänkö jäytää miestä. Gaa. Ei ihme, että olen legendaarinen kaukosuhde insinööri, kun joku idiootti on syöttänyt näille laumaeläimille niin hienon varoituksen. Jes. Toisaalta tiedän, että se tasan johtuu siitä, etten ole koskaan lähtenyt pois baareista muiden,kuin niiden kanssa joiden kanssa sinne saavuin. Mutta ilmeisesti ihminen joka ei lämpene epäkiinnostavien ja kaatokännisten miesten huumavien repliikkien alla, kuten "vhittu shull o vhyvät thishit", on pakko olla frigidi niin fyysisesti kuin henkisesti. Noh tietäisivätpä vain. Omapa on ongelmansa niille, jotka eivät uskalla ottaa selvää. XD

Keskiviikko oli kiintoisa päivä, eksyttiin Camillan kanssa baariin tyhjin vatsoin, päätäynnä. Tavattiin lauma Tammisaarelaisia, ja hauskaa oli... ainakin kunnes Camilla joi viisi tequilaa putkeen, eikä ollut juonut tequilaa koskaan ennen. Loppuillasta ei paljon maininnan arvoista. Lähinnä rääkynää, oksennusta, rimpuilua, räkää, huutoa ja flegmaattisuutta.. Jesh. :)

Perjantaina baarissa oli niin paljon tuttuja, ettei kehenkään kerennyt oikein keskittymään, sen sijaan hyörin kuin tuuliviiri paikasta toiseen ja häiriköin kaikkia niin tehokkaasti kuin vain kykenin. :D Pikku-Lari muistaa kuulemma ikuisesti meidän käymän keskustelun:

L: Mä lähden nyt kotiin.
P: Etkä lähde!
L: Mulla on sokerit alhaalla.
P: LÄHDE, LÄHDE! MENE JO!


Sunnuntaina lähdin Nekolta ja Ileltä Helsinkiin katsomaan Nivalalaisia, jotka olivat tulleet katsomaan jotain konserttia. Nopeasti oli halimiset käyty läpi ja kuulin että Salla, jota en tunne yhtään, odottaisi poikia sen viisi tuntia autossa tehden sudokuja. Sain tytön puhuttua ympäri ja päädyttiin viettämään tosi kiva ilta juoruten Cafe Javassa, käytiin katsomassa Jade soturi ja kierreltiin ympäri kaupunkia herkutellen. Nyt tyttö on ihan mun lemppari tyttöjä.
Jade soturi oli hyvä, mutta odotin enemmän. Kiinalainen tyttö oli ihana, ja plasteksissa valmistettu kumiankka häiritsevä.

Näin taas tällä kertaa.

Isälle vähän myöhässä, mutta ajankohdalla tuskin väliä. Tässä kun en vienyt kynttilöitä.

Christina Aguilera - Hurt

Seems like it was yesterday
When I saw your face
You told me how proud you were,
But I walked away
If only I knew what I know today
Ooh, ooh

I would hold you in my arms
I would take the pain away
Thank you for all you've done
Forgive all your mistakes
There's nothing I wouldn't do
To hear your voice again
Sometimes I wanna call you
But I know you won't be there

Oh, I'm sorry for blaming you
For everything I just couldn't do
And I've hurt myself by hurting you

Some days I feel broke inside
But I won't admit
Sometimes I just wanna hide
'Cause it's you I miss
And it's so hard to say goodbye
When it comes to this, ooh

Would you tell me I was wrong?
Would you help understand?
Are you looking down upon me?
Are you proud of who I am?

There's nothing I wouldn't do
To have just one more chance
To look into your eyes
And see you looking back

Oh, I'm sorry for blaming you
For everything I just couldn't do
And I've hurt myself, oh

If I had just one more day
I would tell you how much that I've missed you
Since you've been away
Ooh, it's dangerous
It's so out of line
To try and turn back time

I'm sorry for blaming you
For everything I just couldn't do
And I've hurt myself..
By hurting you

Viimeiset viisi viikkoa on mennyt yskiessä, mutta vain silloin kun yritän nukkua. Ratkaisuehdotus: Älä nuku. Muutenkin päätin, että koska lohjalla olo aikaa on niin vähän enää jäljellä, otan kaiken siitä irti. Yllättävää kyllä olen viihtynyt täällä enemmän kuin hyvin, mikä on järjettömän epänormaalia ja melkein harmittaa muuttaa niin pian. Vielä on vähän aikaa tutustua uusiin ihmisiin ja tilanteisiin. Itseasiassa muutama viikko takaperin tutustuin löyhästi joukkooon hurmaavan hassuja nuoria miehiä, joiden kanssa on ollut hauska riehua ja tanssia siitä lähtien.

Viikko sitten viikonloppuna baarissa oli Sandra mukana, eikä ollenkaan niin huonossa hapessa kuin yleensä. Se oli tosi kivaa :) Riehuin taas ihan urakalla, ja yksi tarjoilija typy tarjoili mulle ohimennen tanssilattialla rikkinäistä lasia niin, että käsi vuosi aika hyvin verta.. pari päivää. Ei jää arpea, siisti viilto. Minä melkein tarjoilin nyrkkiä yhdelle puolitutulle pojalle, joka ilmestyi selkäni taakse, sanoi " Mä tunnen sut jostain" ja nappasi mun takamuksesta kiinni. Näpäytin takaisin samalla kun käännyin ympäri nyrkit pystyssä "mutta et mun persettä" ja jos ei oisi jäpikkä juossut...
Puoli tuntia myöhemmin vasta muistin kuka hän oli, etsin käsiini ja pyysin anteeksi. Oli mennyt aikaisemmin hermot kourivien vanhojen äijien kanssa. XD

Camilla on ollut keuhkokuumeessa nyt ikuisuuden verran, ja mentiin silti/siksi teatteriin katsomaan vaarallisia suhteita. Toisin kuin odotettiin, minä pidättelin kammottavaa yskää, ja silmät vuosivat vuolaasti vettä. camillalla ei ollut minkäänlaisia ongelmia. Jussi näytteli hurmaavinta hinttiä ikinä! Näytelmä itsessään oli hieman pettymys, vaikka siellä muutamia loistavia hahmoja ja juttuja olikin, ja vaikka pukeuduimme fiineiksi ja joimme pullon kuoharia ennen lähtöä. Camilla pukeutui liituraitaan ja mustaan paljettipaitaan ja mulla oli pitkä vaalea kimono päällä ja mun hopeiset korkkarit. Kimonon halkiot ylsivät ylös reiteen asti.

Teatterin jälkeen päätimme käydä baarissa ja olla tanssimatta, kun Camillalla oli täysi liikuntakielto päällä ja mun nilkkojen jänteet on särkeneet monta viikkoa... Arvatenkin mikään ei mennyt oikein suunnitelmien mukaan ;) Nämä tytöt kuuluu lattialle. Mutta kyllä me puolituntia sinniteltiin istumassa, jonka aikana joku hyyppä polvistui eteeni ja antoi tikkarin, joita sai halloweenin kunniaksi tiskiltä. Kun viehkeästi paljastuva reiteni lakkasi hypnotisoimasta hyypiötä, huomasi se Camillankin ja antoi myös tälle tikkarin.. Aina mä seikkailen niiden tikkareiden kanssa baareissa.XD Hieman myöhemmin Camilla harrasti kaksintaistelutanssia kreikkalaisen jumalan kanssa ja minä tanssin nilkka Tanyan olkapäällä. Tämä aiheutti jonkinlaista hämmennystä, eikä mennyt kauaakaan, kun joku juntti kaatoi oluet mun koko jalan päälle.. sanoisin että sukkiksissa oli viehkeä tuoksu. Camilla lähti aikaisemmin ja jäin hillumaan puolituttujen kanssa. Loppuillasta kaivelin jonkun pojan käsiä taskuista pois. Taktisesti musiikin sammuivat juuri, kun kajautin nuorelle miehelle, että "sä vaan haluat että mä hiplailen sun käsiä". Pistin noin tusinaa nuorta miestä pyöräyttelemään mua koko ajan, ja estin Tanyaa kiusaamasta Tomia ja yhtä Pauliinaa kenellä on kuulemma kuppa. Miksi mun tarvitsi tietää toi...?
Jalat teki kuolemaa koroissa, mutta ainavaan piti mennä lujempaa. Yöllä en saanut unta, kun jalkoihin särki niin kovin.

Eilen törmäsin vanhaan luokkakaveriin ekaa kertaa yläasteen jälkeen, joka kertoi asuvansa tampereella. Se oli ihan hauskaa. Ile kuuli tanssiessa, kun tämä poika jutteli kavereilleen, kuinka olen kuulemma hyvän näköinen. Nauroin ja paljon.. Olisivatpa tietäneet musta yläasteella sen minkä nyt..


Olen jossain välissä ryhtynyt rohkeaksi. Aiemmin en juurikaan uskaltanut ottaa kontaksia juurikaan kehenkään tuntemattomaan, kun ollaan ulkona ( paitsi Rollossa), mutta nyt nappaan ihmisiä vähän miten sattuu pelleily tangoihin jne. Kumma kyllä se tuntuu olevan suurimmasta osasta hauskaa joten nautin siitä vieläkin enemmän, kuin muuten nauttisin. Viimeaikoina ovat jopa entiset ihastukset löytäneet itsensä tanssimasta mun kanssa, kun ennen en olisi uskaltanut edes katsoa heihin päin.

Taas tuntuu tältä laululta, ja se laulu tuleekin aika sein ulos.. tai on tullut viimeisen kolmen vuoden aikana, hyvin usein... Tänäänkin, kun kännätään, muokataan kuvia ja juhlitaan uutta asuntoa kummisedän kanssa... joku kummittelee tässä kuohuviinin sekoittamassa päässä edelleen, vaikka elämäntilanteiden olisi pitänyt muuttua liikaa kesän jälkeen...

Why does the sun go on shining?
Why does the sea rush to shore?
Don't they know, it's the end of the world
If you don't love me anymore

Why do the birds go on singing?
Why do the stars glow above?
Don't they know, it's the end of the world
It ended when I lost your love

I wake up in the morning and I wonder
Why everything's the same as it was
And I can't understand, no I can't understand
Why life goes on the way it does

Why does my heart go on beating?
Why do these eyes of mine cry?
Don't they know, its the end of the world
It ended when we said goodbye

I wake up in the morning and I wonder,
Why everything's the same as it was
Cause I can't understand, no I can't understand
Why life goes on the way it does

Tell me why does my heart go on beating?
and why do these eyes of mine cry?
Don't they know it's the end of the world
It ended when we said goodbye...

Mulla on asunto! Tiedossa siis... maanantaina allekirjoittamaan paperit ja se on siinä. :) Muutto marraskuun puolivälin jälkeen <3

Mun vastaus.. hmm..

OVOO = analyyttinen tilanteiden pohdiskelija, hiukan etäinen ja
viileä, erittäin luotettava.

Tick, Tick... BOOM! Gloriassa
(melkein joka ilta)
Liput 16 / 20 e

Lisätietoja ensikertaa suomessa esitettävästä musikaalista sivulla:
www.numut.com

Olen ruosteessa. Sen lisäksi, että täytin tiistaina 21 ja olen nyt vanha ruostunut romu, olen myös aivan fyysisesti ruosteessa, koska suihkussa ollesani alkoi putkista juoksemaan ruosteista vettä. Jippii. Lämmitettiin lähdevettä 1,5 litraa mikrossa ja sain hoitoaineet sentään pois. Tuoksun ihanasti vanhoille putkille, ja hilseilen hehkeän oranssisti.

Oltiin Timon kanssa laivavalla su-ti Silja Symphonylla, ja käytiin ruotsissa. Kun käyskentelimme kaupungilla kaikessa rauhassa lauantaina ja ostimme vaatteita, oli yllä kuulemma pommiuhka ja hälytystila. Emme huomanneet mitään tästä sekasortoisesta paniikkitilasta. Keskustaan ja takaisin kuljimme metrolla, osasin jopa ostaa liput ja höpöttää lipunmyyjän kanssa ruotsiksi.. wau. Ja löydettiin takaisin laivaan. Suurempi Wau. Koska minä olen hauska, ja Timo on komea, ostettiin sen mukaiset vaatteet. Mulle sininen paita jossa lukee rintojen päällä SWEDEN - repeilin keskenäni kun ostin sen, ja joku ihan ihme Hollywood paita. Timolle haettiin makea valkoinen t-paita ja musta neulepaita Åhleansilta. Neulepaidassa on pienenpieni pääkallo vaakunapaikan kohdalla. Jes. Sitten
Laivassa ostettiin liput Wallmans showhun, johon kuului täysi paapominen, laululla, tanssilla ja pukuloistolla kyllästetty show, ja kolmen ruokalajin ateria viinien tai oluiden kera. Ikinä ei ole salaatti ollut niin hyvää. Me olimme ainoat alle neljäkymppiset ruokailijat koko showssa.Kun odottelimme shown alkua ja ruokien tuloa, Keittiömestari ilmestyi viereeni ja tarjosi minulle ainoana koko yleisöstä lasillisen shampanjaa mansikalla. Sen piti olla joku tervetuliaismalja ensimmäiselle ovesta saapuvalle naiselle, mutta juttu oli mennyt mönkään ja hän toi lasin minulle. Olin aivan äimistynyt ja punastelin kuin mikäkin. Muita tarjoili yksi tarjolija, meitä kolme. Koko ajan joku kävi täyttämässä lasia tai kysymässä onko show tai ruoka ollut hyvää. Toista mies tarjoilijaa säikyin koko ajan ihan urakalla, kun se hiipi taakseni kun keskityin showhun, ja yhtäkkiä sen käsi oli edessäni ottamassa tai antamassa jotain lautasta. Tarjoilijakin nauroi, kun säpsähdin parikertaa kunnolla. Meinasin laittaa laivan palautelappuun, että laittavat sille kilistimiä kenkiin. Joku mummo saa vielä sydärin sen kanssa.
Tavallisesta poiketen, en kumpanakaan iltana hillunut kovin kauaa. Diskossa ei käyty, vaan bubissa ja humppapuolella. Bubissa soitti vielä sunnuntaina Espanjalainen nuori mies, joka soitteli melkein mitä vain pyydettiin. Sieltä tuli Oasista, Elvistä ja Juanesia... huh huh.. Kysyin siltä osaako se Ska-P:n Paramilitaria, kun sanoi ettei ole sellaista espanjalaista laulua mitä se ei osaa, mutta me osattaisiin pyytää. Se katsoi mua haavi auki ja kysyi, miten ihmeessä voin tuntea sen. Sitten se sanoi mua sivistyneeksi ja sanoi, että tuntee olonsa nyt tyhmäksi. Nauroin.
Aamulla oli kamalaa lähteä laivalta. Ei vaan olisi jaksanut millään. Varsinkin kun tiesi, että kotona täytyisi kakutella naapurin mummien kanssa, jotka äiti on kutsunut. Timokin livisti ajoissa, joten jäin yksin kärsimään flunssasta ja kahvituksista. Sain syntymäpäivälahjaksi siskolta alennuskortin tuohon laivamatkaan, Timolta kuulemma jonkun ostokortin, jonka saan vasta Tampereella. Ei kertonut mihin se on osoitettu, vaikka hienovaraisesti yritin udella... ja Digikameran! Se on älyttömän hieno! Meidän lemmikkejä on nyt kuvailtu oikein olantakaa, ja mun SWEDEN-paitaa. Ana edestä, Ana takaa, video siitä kun kolli puskee mun polvea. Video siitä, kun mutsi selittää kuinka sitä ei saa kuvata... Voi tauti... :)

Huomenna on Tick, Tick... BOOM! - musikaalin ensi-ilta. Olen tehnyt parhaani, auttaessani poikia saamaan sen tietoja maaimalle. Enää muutama paperi täytyy tulostaa ja kiikuttaa eteenpäin. Ja pukeutua huoomenna fiinisti edustamaan. Laitan korot ja kaikki. Tähän loppuun vielä mainosta:

Tick, Tick... BOOM! - ensi-ilta 29.9 klo: 19 Helsingissä Gloriassa
Liput 16 /20 e
Lisätietoja:
Nuorten Musikaaliteatteri www.numut.com

ja voin sanoa että suosittelen. :)

Turnajaiset tuli ja meni (onneksi).. siinä oli stressiä kerrakseen. Ei onneksi sattunut montaa katastrofia. Nukketeatteri-katos kaatui, niin että se vääntyi käyttökelvottomaksi. Nekkutikut oli kylmää laavaa aamulla jääkaapissa, joten ne eivät menneet myyntiin. Pelimanneja saapui paikalle vain yksi, eikä aikataulu pitänyt lainkaan... mutta muuten oli tosi kivaa.. Pääsin päivänpäätteeksi jopa hepan kyytiin, ekaa kertaa ainakin vuoteen. Oli ihanaa. Vielä kerran kiitokset kaikille jotka osallistuivat tapahtumaan, erityisesti järkkäreille, ihq:lle Riddareille, Annikalle, Tuomakselle, A-M Kaskiselle ja muille henkilöille, jotka eivät kiitoksiaan täältä kuitenkaan lue..

Turnajaisten jälkeen käytiin Aukio06-tapahtumassa piipahtamassa, ja pääsin sanomaan mikkiin : "Älkää juoko bensaa, se on tyhmää". *hih*

Tiistaina tuli Tuomaksen kotia lähdön aika, noin 2h ennen bussin lähtöä sain päähäni, että voisin lähteä mukaan, kun koko viikon oli ollut puhetta, että mun täytyy joskus piipahtaa Nivalassa. Niin sitä sitten lähdettiin, kun opiskelijakorttikin on viimeisiä hetkiään vielä voimassa. Ensin mentiin Helsinkiin katsomaan ihmisiä, joihin lukeutui mm: Eikka ja Jouni ja se yksi poika, jonka nimeä en nyt millään muista, ja joku poikien inttikaveri tyttö.. ja tusina juoppoja, jotka aloittivat jonkin kilometrinmittaisen keskustelun poikien kanssa.. no ei niitä vissiin ollut HKI:ssä kuin yksi, mutta keskustelu tuntui sitäkin pidemmältä.. Istuttiin useammassakin juottolassa illan aikana, tanssittiin baarikärpäsessä ( Eino yritti pokailla jotain tooosi imelän näköistä poikaa), syötiinjärkyttävän huonolaatuista grilli-kebab-safkaa, ja lähdettiin aamulla kuuden aikoihin junalla Ylivieskaan (?). Nukuttiin eläivaunussa, mikä oli ihan sopivapaikka sen hajuisille ihmisille, kuin mitä me oltiin.

Ylivieskassa Tuomaksen Isä oli meitä vastassa, ja sain varmasti ensimmäisen halin täysin tuntemattomalta aikuiselta mieheltä. Se oli kiva melkeinkulttuurishokki, vaikka halailija itse olenkin. Ujostelin varmaan enemmän kuin ikinä. Sitten matkustettiin "maaseutukierroksen" kautta Tuomaksen kotiin, ja matkan varrella sain esittelyjä vaikka mistä. Tuomaksen Isä lupasi etsiä mulle lehmän millä ratsastaa, mutta sitä ei koskaan tapahtunut.. *nyyh* Kun päästiin mustaan, hieman hirsikesämökkimäiseen taloon painuttiin unten maille. Kun heräsin, menin suihkuun, saatiin tosi hyvää ruokaa, Tuomaksen Isä vei mut mun ensimmäiselle Harikka-ajelulleni ikinä. Mikään ei voi olla niin hienoa! Enkä pelännyt yhtään.. vähän ehkä jännitin aluksi.. <3 Kun tultiin takaisin talolle, Tuomaksen Äiti leikkasi mun hiukset, ja niistä tuli huomattavasti lyhyemmät, siistimmät, hyväkuntoisemmat ja pehmeämmät. Vieläkin on vaikea olla näpräämättä.. :) Kokonaisuudessaan viikonaikana tapahtui paljon tosi kivoja asioita, joista paras juttu oli se, ettei tarvinnut tehdä juuri mitään. Luin koko ajan, löhöilin, käytiin kylässä vähän jokapaikassa jne. Tuomas teki suuren osan aikaa Janin kanssa yhtä pääsykoe-videota, ja näiden vierailujen aikana tutustuin kahteen ihanaan pikkumieheen, Tatuun ja Mikaan, joista n.4-vuotias Tatu julistaa rakastavansa kaikkia naisia.. XD Mika olikin vähän ujompi, mutta pussaili kovasti leuan alta..ja molemmat raahasivat mulle karkkia. Talossa oli lisäksi kolme ihanaa, tosi tosi pientä kissanpentua, joiden silmät on vielä kiinni. Ne kyllä valitettavasti tapetaan. :( Talossa sain myös vallatonta kielenopetusta, kun tutustuin omituisiin murresanoihin. Pähki? tms...
Haettiin Tuuli ja Jussi yhtenä päivänä jostain Reisjärven läheltä, ja he viipyivät yhden yön. Kyllä huomaa pojista, että parasta aikaa on, kun saavat yhdessä remuta. Nauru oli koko ajan herkässä. Kauheita draaman hetkiä koettiin, kun ei me Tuulin kanssa suostuttu arkisissa vaatteissa paikalliseen lähteä. Ei muuta kuin täyskäännössös ja vaatteiden vaihtoon ja paklaamaan. Leikki-loukkaannuttiin, kun pojat luulivat että oltiin pukeuduttu viimeisen päälle. Kyllä alkoi koulutus.. Baariin tuli tunnin tyhjyyden jälkeen paljon kavereita ja Anttia oli ihq rutistaa pitkän ajan jälkeen. Yksi juoppo, perussuomalainen urheiluhullu iski silmänsä meidän porukkaan, ja tunki koko ajan juttelemaan poikien kanssa parhaan näköisistä julkkismiehistä. Tyttöjä pöydässä juoppo ei noteerannut lainkaan, mutta meni kuitenkin sanomaan Tuulille että se on aika hyvännäköinen nainen. XD Tätä ennen, kuten jokaista lausetta ennen tuli tietysti kohtelias kysmys: "saanko sanoa" ... *reps* Kiitokset Jussille Breezeristä :)
Seuraavana päivänä käytiin Antin luona kylässä, ja hän tuunaili autoaan. Minä leikin ihanan kissanpennun kanssa, ja koiran, sekä selailin autoradion musiikkiavalikoimaa. Antilla on hyvää musiikkia.
Käytiin myös kylässä Ollin (Tuomaksen serkun) kotona, ja mökilläkin viimeisenä yönä. Se jätkä sorsastaa! Mä en tiennyt että alle 50kymppiset ihmiset harrastaa mitään sellaista. Tosin mökillä ei näkynyt sorsan sorsaa, eikä mies kuulemmma ole saanut sorsaa useampaan vuoteen. Sorsien sijasta ammuttiinkin vedessä lilluvaa kapulaa, ja minä oli aivan pyllystä siinä. Vaikka sain kädestäpitäen ohjeita Ollilta. Jussi ja Tuulikin tulli onneksi mökille, ja pari jäpikkää joita en ollut koskaan tavannut. Ampumisen lisäksi saunottiin, uitiin, nautittiin virvokkeita, pojat poseeraili kumiveneessä pakarat paljaana, kesytin isoa sammakkoa ja tanssittiin Tuulin kanssa tuvassa. Kivaa oli, ja vieläkin on hyttysen purema pikkuvarpaan välissä. Aamulla protestoin lähtöä hengailemalla laiturilla puolialasti ja purkamalla sitä tikku tikulta. Lähdettiin sitten kumminkin. Mökkireissun jälkeen maistui suihku ja ruoka, ja sitten olikin jo hyvästelyjen aika. Käytiin vielä tervehtämässä koko lössiä Antti-Ollin kotona ja riehuin sen pähkähullun, mutta ihanan kissan kanssa. Kyllä se lopulta osasi istua ihan nätisti, vaikka ensimmäinen reaktio oli tappaa kaikki.
Halailujen jälkeen Antti-Ollin kotona, ja Tuomaksen kotona, sain kyydin Ylivieskaan, jossa juna oli myöhässä 40-minuuttia teknisen vian takia. 40 muuttui 50 minuutiksi, mutta eläinvaunussa tapasin todella mukavan tytön koiransa kanssa, ja pälätettiin koko matka. Myöhään oltiin silti Tampereella, ja heti tänne tultua mentiin nukkumaan.
Täällä olen sitten koko viikon tutkinut avoimia työpaikkoja ja asuntoja paikallislehdestä, kävellyt Pirkanmaan kirjastolle nettiin ja istunut iltaisin pajalla katsomassa, kun Pojat purkavat, korjaavat ja paklaavat Timon veljen Hantan pakua. sain itsekin repiä maalia irti. Lisäksi soittelin Siimekselle ja kyselin mihin mun kannattaisi hakea, että saisin taas teatteritaitoja elvytettyä. Siimes oli yllättävän innoissaan ja pisti mua tähtäämään omasta mielestäni liian korkealle.. se oli yllättävää. Ensiviikon alussa taas Lohjalle, kun Timolla alkaa siellä taas työputki. Täytyy muistaa hakea Lidlistä keksejä sikolle, tai en saa Lohjan rajan yli kuulemma astua.. hoh hoi..

Taas on tullut niin paljon tehtyä, ja jätettyä tekemättä, ettei tiedä mitä sanoisi.
Turnajaisia olen väkännyt oikein urakalla, ja saa nähdä miten käy. Esiintyjiä, myyjiä ja hevosia löytyy, mutta järjestyksenvalvojien kanssa on vähän ongelmia.. vielä. Sen verran olen raatanut, että toivon kaikkien mahdollisten ihmisten tulevan edes piipahtamaan.

Tein puolitoista viikkoa, jatkuvalla syötöllä keskiaikaista neidonpukua, ja nyt se on vihdoin valmis.. Kirjailuineen päivineen.. jesh.. <3 Tykkään siitä kovin.. Siinä on kirjailuja ruskealla, ja tummaa turkista ja ja ja...

Tampereelle muuton suunnittelu ei nyt ole edennyt juurikaan, koska kämpän yhteydessä pitäisi olla verstas Timoa varten, ja nyt täytyy järkätä liikaa muita asioita paneutuakseen sellaisen etsintään.. Sen sijaan tiedän tasan mitä kaikkea täytyy muuttaessa hankkia, ja mitä hyvästellä. En saa rakasta vinyylisoitinta ja levyjä mukaan, kun ne kuuluu siskolle :( . Muita asioita en varmasti kaipaakaan, ihmisten lisäksi siis.

Heitettiin Vosu- ja Hoito nimikkeet nurkkaan Timon kanssa. Tuntuu erittäin omituiselta, varsinkin kun se on kiva ja normaali, eikä niin kuin mulla nyt yleensä nuo on olleet... Lupasi että saan asentaa Sims2 sen koneelle kun asutaan saman katon alla.. hih hih hii... enkä edes pyytänyt, vaan se ehdotti..

Siitä tulikin mieleen, että exäni melkein kolmen vuoden takaa otti yhteyttä.. se oli hurahtanut johonkin lahkoon, ja yritti puhua muakin mukaan. En tiennyt olisiko pitänyt nauraa vai itkeä, se ihminen langan toisessa päässä ei ollut lainkaan tuttu...


Tehtiin Manan kanssa yhteinen hahmo wowiin, jolla pelasin koko päivän.. jäin nalkkiin.. tiedän siis jotain muutakin, mitä tehdä sitten Tampereella... XD voi poika poloista...