IRC-Galleria

Sinkkusi aiheutti päänvaivaa, tai niin kuin typosin : päänvainaa

Viisi tärkeää tavaraa

Kerron mitkä viisi tavaraa (ei asiat, eikä ihmiset) minulle on tärkeimpiä, kun saan tämän haasteen. Tämän jälkeen haastan seuraavat viisi ihmistä tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Ilmoitan ne viisi henkilöä tämän haasteen lopuksi, ja käyn ilmoittamassa haasteesta heidän kommenttilaatikoihinsa.

1. Kännykkä. Ilman sitä kuolisin tylsyyteen, myöhästelyihin, muistamattomuuteen ja hukkaisin kaiken, enkä ikinä saisi mitään järjestettyä (ehkä hieman liioittelen).

2. Valokuva isästä. Täytyyhän tytön jotenkin tietää, mistä hörökorvat, käkkäräpää ja tihrusilmät ovat tulleet.

3. Äidiltä peritty sukusormus. Se on isompi kuin minä, mutta perinteessä ja historiassa vain on sitä jotakin.

4. Isältä saatu riipus. Kuuluu siihen kolmen sarjaan, jossa on kaikki mitä isä on minulle antanut.

5. Suklaa. Selittää itse itsensä.



Haastanpa nämä viisi onnetonta.. :

Tinu
Ileya
ava_miau
mi_sa
tiipou

Olin viime viikolla, joka sattui olemaan hiihtolomaviikkoni, muutaman päivän siskon perheen talo - ja koiravahtina. Oli hyvä lähettää siskonmiehelle viesti tokana yönä : "Teidän tummempi kultakala on kuollut. viskaan sen pänttöön. Öitä."
Viestiä seurasi ehkä hieman hysteerinen puhelu siskon kanssa, kun sisko ensimmäisenä sanoi: " tapoit sitten meidän kalan" - ja nauroi. Yritin nauraa ja olla kippaamatta raatoa paidasta sisään (paljastui yllättävän hankalaksi). Kala ei kuulemma kaivannut mitään saatesanoja, muuttui kaatopaikan lokkien pakastepäivälliseksi. Toinen kala kuolikin sitten pari päivää sitten. Saa sitten miettiä, johtuiko se ylensyönnistä vai jostain taudista. Se kun söi kaverinsakin ruuat parin päivän ajalta.

Sunnuntaina olin ekaa kertaa luistelemassa noin kymmeneen vuoteen. Olin himoinnut jäälle pääsyä, kun löysin kaapista kerran käytetyt, teroittamattomat luistimet. Harrastinhan ihan pikkuisena taitoluistelua ja suorastaan rakastin sitä. Niko lähti jäälle juoksemaan kanssani, ja motkottamaan siitä miten hitaasti laitoin luistimet jalkaan. Pysyin jäällä peräti viisitoista minuuttia, kunnes pakenin tuskasta ulvoen penkille, luistimien poistoon. Eilen pysyin jäällä jopa huimat 17,5 minuuttia, jotka kellosta katsottiin, ja lensin ekan kerran perälleni. Tänään luistelin säälittävät kymmenen minuuttia ja lensin ainakin viisi kertaa... en ole ihan varma haluanko enää mennä, en muistanut tai uskonut olevani niin säälittävän huono...

.. toisaalta, hauskaa on ainakin ollut, kun on nauranut niin järkyttävästi ja saanut nolata itsensä ala-asteikäisten lasten ja yläastelaisten jääkiekon harrastajien keskellä, kaatuen, kompuroiden ulvoen kovaan ääneen: "Au au au, ei voi sattua näin paljon! Miten kukaan voi harrastaa tätä! Miten mä olen voinut harrastaa tätä?! Oispa mullakin lättäjalat. Au au au. Ei enää ikinä. Niko syö pääs. Luistele itte ja valita sitte! Miten tää voi sattua näin paljon! Ei saa työntää! Niko älä kiusaa... " jne

Kiitos vaan Tiipou... äiti mä murisen sulle kun nähdään..

Kerron mitä minulla on päälläni, kun saan tämän haasteen. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt päiväkirjaansa. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta.

- Polvipitkät "karkkitanko"sukat

- Mustat pikkarit, joissa feikkitimantteja tai jotain ihqsälää...

- Reebokin siniharmaat lantiolökärit kokoa: Kompastu, kaadu ja esittele alusvaatteitasi..

- Mustat rintsikat

- Läpikuultava valkoinen "kylli-täti"- huppari ( tarkoittaa sitä, että kaulu-aukko on aika avoin..)



Haastan kettumaisena ihmisenä seuraavat uhrit:

Sinkkusi
Elintaso
Ladnag
Ileya
mi_sa

Tultiin koululle ajoissa, tai siis oltaisiin tultu jos koe olisi alkanut klo: 9.00 kuten oppaissa luki. Se oli painovirhe, josta kuulemma tiedotettiin abi-infossa. Kuuntelut alkoi klo: 8.30. Meitä oli viisi, enemmän kuin ikinä ja saatiin vielä erikoislupa YTL:stä tehdä kuuntelu eri aikaan, rehtorin huoneessa vietetyn karanteeniajan jälkeen. Mulla on vielä erityisjärjestelyt muutenkin...

Jos luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli, ole kiltti ja kirjoita kommentti, jossa on muisto sinusta ja minusta, vaikka emme edes puhuisi usein. Se voi olla ihan mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa. Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä, mitä ihmiset muistavatkaan sinusta.

TEHTÄVÄNANTO: Paljastan viisi omituista tapaani/piirrettäni. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä ( paljastamaan viisi outoa tapaansa omaan päiväkirjaansa). Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.


Kiitos vaan Blancodoll... XD

1. Kun menen nukkumaan, on oltava pimeää ja hiljaista.. Jos jokin vilkkuu, se sammutetaan tai peitetään tavalla tai toisella. Toisaalta, kodin ulkopuolella voi aivan hyvin nukkua täydessä valaistuksessa kun musiikki pauhaa.

2. Kaikkea täytyy hymplätä. Jos en tee jotain järjettömän pikkutarkkoja käsitöitä, hymplään ihmisiä.

3. Halailen, paljon ja kaikkea. Jos ei ihmisiä tai eläimiä ole saatavilla tyydyn vaikka ruukkukasveihin. Halikiintiöt täytyy täyttää.

4. Vaihdan vaatteita missä vaan, milloin vaan. Vaatteet on mieluiten erikoisia ja jonkun muun omaisuutta. Yleisö on aina kiva lisuke.

5. Nimeän jokaisen hämähäkin johon törmään ja keskustelen niiden kanssa. Tähän on oikea syykin, ja stoori, jota en tässä kerro. :)

Haastan:

Egeia
vilja^
ileya
Tristis
Neveri^