IRC-Galleria

Nyt on uusi bilsan reaali korkattu...
... olen aika uupunut...

.. kaikki menee sillai melko kivasti..

Torstaina lähdin ihan yhtäkkiseltään "kahville" Christianin kanssa, kun kirjasto sulkeutui, ja puhuttiin varmaan monta tuntia.. Se oli kivaa. Sinänsä koomista, että 27- vuotias argentiinalainen urheilunohjaaja / opettaja - härpätin, joka on kiertänyt ympäri maailmaa jaksaa juoruta mun kanssa tuntikausia. Kulttuurierot on tosi näkyviä: kellään ikinä ei ole ollut niin hyvät ja luontevat käytöstavat (kieltämättä hävettää olla tällainen tökerö suomalaipönttö), nainen ei saa itse ostella juotaviaan, ja se tuputtaminen..."oletko nyt varma ettet halua toista, ota nyt... tuon kolmannet..."
Kaiken päälle vielä se kaikki huolehtiminen siitä, että joudun kävelemään kotiin, mähän saattaisin vaikka kuolla, kun kävelen Lohjalla keskellä viikkoa, yhdeksän jälkeen, vajaat neljä kilsaa .. XD Christianissa on vielä se plussa, että sen kanssa tulee naurettua paljon ja on hyvä unohtaa kaikki arkiset jutut, kun sen kanssa höpöttää.. + mä tunnen itseni ajoittain hyvin älykkääksi, kun autan sitä oppimaan suomenkieltä tai jotain kulttuurijuttuja. Se nimittäin on täällä opiskelemassa suomea ja pohjoismaisia kulttuureja.

Sitten perjantaina kävin killassa ja pojat pyysivät mua tanssimaan, kun Sami oli viimeisiä päiviä lomalla lohjalla.. Lähdettiin Monacoon, minä ja Sami selvinpäin ja Ile ei... Monacossa törmättiin Kurtsaan ja Minnaan.. <3 Oli todella hauskaa ja vauhti päällä.. Mä en ole ikinä tullut toimeen Monacon tiskijukan kanssa ja meillä on sellainen molemminpuolinen "eipidetätoisistamme" -sopimus, mikä ehkä johtuu hieman erilaisesta musamausta + siitä että osaan olla aika ärsy. Perjantaina, vihdoin, muistin yhden aivan loistavan biisin nimen ja Sami muisti bändin nimen, ja menin sitä biisiä pyytelemään. Yllätyksekseni DJ. oli ihan onnesta pyöree ja selitti että sillä on se jossain kokoelmassa, muttei se löydä sitä nyt.. Samalla se länttäs mulle vapareita käteen ja käski tulla seuraavana iltana. Sanoin että oon Helsingissä, mut voin tulla seuraavana pe. Se sanoi että siellä on silloin sijainen, mutta se käskee sijaisen soittaa sen mulle, koska lupasi ja ANTOI MULLE TIKKARIN! Vähänkö olin onnellinen....

Kaikesta huolimatta parasta oli kun näin lauantaina Eikan ja sen siskon, pääsin tanssimaan Eikan ja Ainon kanssa DTM:ssä, ja kun irkkububissa ilveilin livebändin laulajan kanssa, ja kun joku söpösilmäinen, mustatukkainen poika hymyili mulle väkijoukon läpi... taisi mennä mahkut siihen siinä vaiheessa, kun kerroin miekkosesta Eikalle ja se hyökkäsi mun naamaan kiinni suunsa kanssa.. tai sit se ehkä paransikin.. Who knows.. vilkutti kuitenkin, kun vilkutin lähtiessä.. se oli kyllä söpö, tai ainakin toivottavasti.. olin hiukkasen marinoitu juuri silloin.. XD

KeKalla eli keskiviikko kahvilalla oli eilen 10-vuotis synttärit. Vieraita oli pirusti, vaikka seurakunnan tiloissa oltiinkin. Väkeä riitti seurakunnan ihmisistä, kunnan työntekijöihin ja paikallisiin poliitikkoihin. Perustajatkin olivat suurelta osin paikalla ja tietysti ne lapset ja nuoret jotka siellä nykyisin käyvät. KeKa sai valtavasti lahjoja ja lainasin kotiin levyä jossa tunnetut miehet lukevat satuja. Eilen kuuntelin Mikko Leppilammen kertomana Saapasjalkakissan. Tänään menee varmaan Paavo Lipposta tai Wallu Valpiota iltasaduksi.

Esiintyjiä oli paljon, yllättävän paljon aikaisempiin vuosiin nähden. Oli joitain miimikoita Vammalasta, joitten toiminnasta en tajunnut mitään, pikkutytöt lauloivat, monet eri papit pitivät puheita ja Kaskiset esiintyivät. Joku kiero pakotti minutkin laulamaan vaikka siitä olin alunperinkin kieltäytynyt. Tällä kertaa pakottaja ei edes ollut äiti, vaan joku sossuntäti joka oli käynyt kuuntelemassa kun lauloin Haloselle.

Loppupalaverissa, vieraiden häivyttyä, päästiin kinastelemaan muutaman fanaatikon takia ja yksi havuhattu kertoi laulaneensa`Jumalan kämmenellä`putkassa. Loistava päätös illalle ;D
Yksi perustajatäti ehti vielä ennen lähtöä kinata, että olen kovasti laihtunut ja väitin etten varmasti ole, koska punnitsin itseni reilu viikko sitten ja vaaka aneli armoa. Oli pakko kuitenkin ihan piruuttaan käydä vaa-alla illalla, jos vaikka poskista oisi pudonnut pari grammaa. Neljä kiloa kadonnut reilussa viikossa, todennäköisesti vain nestettä pois, mutta hyppäsin silti kattoon. Aamulla äiti toi mulle täyden konvehtirasian jonka sai illalla, eikä edes ottanut maistiaisia itselleen (hyvin epänormaalia käytöstä äidiltä)... Pelkää kai että oikeasti onnistun.

Mutta hähää, en ole syönyt, enkä syö! Lauantaiyönä päätin jossain lasista nautitun ja pullosta ryystetyn vodkan välillä, että laihdun vaikka väkisin ja rupean siroksi taas. Ei muuta kuin enemmän liikuntaa ja paljon vähemmän syömistä. Eikä edes ole ollut mitään erityisiä himojakaan, toisin kuin yleensä..

Albinoni - Adagio on ollut päivän biisi. Kuuntelin sen 8.08 minuuttia kestävän version muutaman kerran pukeen niin, että pari tuntia ehti kulua. Kasetti on vähän vanha ja väsynyt, joten aina välistä se maukui.

Join eilen liikaa, lähinnä Nekon tuomaa ulkomaalaista (taisi olla venäläistä tms.) vodkaa. Ensin menivät paukkuina ja sitten suoraan pullosta. Baariin mentiin tanssimaan ja siellä sai häädellä virolaisia miehiä kuin kärpäsiä. Camilla oli pääkohteena, mutta minä ja Ilekin saimme osamme. Tanssin koko ajan täydellä teholla, ja aamulla iho oli palanut käsivarsista, selästä, rintakehästä ja kasvoista. Hiki oli ilmeisesti melkein täyttä vodkaa, eli aika tujua tavaraa.

Taksi jonossa ehdittiin vielä tutustua kolmeen komeaan mieheen, jotka olivat Kiteeltä kotoisin. Suorastaan harmitti että kyyti tuli, vaikka oltiin ihan jäässä. Yhdellä oli aika söpsät simmut ja melkein yhtä paha kieli kuin mulla.



Aikaisemmin päivällä oltiin "larpattu", kissatyttö meiningeissä. Olin hoitsukisu, nimeltä Suka - sokeri, ja sanoisin että oli aika härski peli. innostuin jostain animesarjan tunnarimusasta ja pistin kaikki tanssimaan letkassa huutaen "GONGA". Pelattiin kisukoulun juhlissa myös twisteriä, loistava idea läpinäkyvässä valkoisessa ja erittäin lyhyessä hoitsumekossa. Pinkit Hawaiji hipsterit loistivat aika hyvin. Niin ja mun yöllä askartelemat kissan korvat näytti ihan hillerin ja hiiren mulattipennun korvilta. Tai noh, minusta ne näyttivät ihan minivaginoilta. Jee.

Sinkkusi aiheutti päänvaivaa, tai niin kuin typosin : päänvainaa

Viisi tärkeää tavaraa

Kerron mitkä viisi tavaraa (ei asiat, eikä ihmiset) minulle on tärkeimpiä, kun saan tämän haasteen. Tämän jälkeen haastan seuraavat viisi ihmistä tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Ilmoitan ne viisi henkilöä tämän haasteen lopuksi, ja käyn ilmoittamassa haasteesta heidän kommenttilaatikoihinsa.

1. Kännykkä. Ilman sitä kuolisin tylsyyteen, myöhästelyihin, muistamattomuuteen ja hukkaisin kaiken, enkä ikinä saisi mitään järjestettyä (ehkä hieman liioittelen).

2. Valokuva isästä. Täytyyhän tytön jotenkin tietää, mistä hörökorvat, käkkäräpää ja tihrusilmät ovat tulleet.

3. Äidiltä peritty sukusormus. Se on isompi kuin minä, mutta perinteessä ja historiassa vain on sitä jotakin.

4. Isältä saatu riipus. Kuuluu siihen kolmen sarjaan, jossa on kaikki mitä isä on minulle antanut.

5. Suklaa. Selittää itse itsensä.



Haastanpa nämä viisi onnetonta.. :

Tinu
Ileya
ava_miau
mi_sa
tiipou

Olin viime viikolla, joka sattui olemaan hiihtolomaviikkoni, muutaman päivän siskon perheen talo - ja koiravahtina. Oli hyvä lähettää siskonmiehelle viesti tokana yönä : "Teidän tummempi kultakala on kuollut. viskaan sen pänttöön. Öitä."
Viestiä seurasi ehkä hieman hysteerinen puhelu siskon kanssa, kun sisko ensimmäisenä sanoi: " tapoit sitten meidän kalan" - ja nauroi. Yritin nauraa ja olla kippaamatta raatoa paidasta sisään (paljastui yllättävän hankalaksi). Kala ei kuulemma kaivannut mitään saatesanoja, muuttui kaatopaikan lokkien pakastepäivälliseksi. Toinen kala kuolikin sitten pari päivää sitten. Saa sitten miettiä, johtuiko se ylensyönnistä vai jostain taudista. Se kun söi kaverinsakin ruuat parin päivän ajalta.

Sunnuntaina olin ekaa kertaa luistelemassa noin kymmeneen vuoteen. Olin himoinnut jäälle pääsyä, kun löysin kaapista kerran käytetyt, teroittamattomat luistimet. Harrastinhan ihan pikkuisena taitoluistelua ja suorastaan rakastin sitä. Niko lähti jäälle juoksemaan kanssani, ja motkottamaan siitä miten hitaasti laitoin luistimet jalkaan. Pysyin jäällä peräti viisitoista minuuttia, kunnes pakenin tuskasta ulvoen penkille, luistimien poistoon. Eilen pysyin jäällä jopa huimat 17,5 minuuttia, jotka kellosta katsottiin, ja lensin ekan kerran perälleni. Tänään luistelin säälittävät kymmenen minuuttia ja lensin ainakin viisi kertaa... en ole ihan varma haluanko enää mennä, en muistanut tai uskonut olevani niin säälittävän huono...

.. toisaalta, hauskaa on ainakin ollut, kun on nauranut niin järkyttävästi ja saanut nolata itsensä ala-asteikäisten lasten ja yläastelaisten jääkiekon harrastajien keskellä, kaatuen, kompuroiden ulvoen kovaan ääneen: "Au au au, ei voi sattua näin paljon! Miten kukaan voi harrastaa tätä! Miten mä olen voinut harrastaa tätä?! Oispa mullakin lättäjalat. Au au au. Ei enää ikinä. Niko syö pääs. Luistele itte ja valita sitte! Miten tää voi sattua näin paljon! Ei saa työntää! Niko älä kiusaa... " jne

Kiitos vaan Tiipou... äiti mä murisen sulle kun nähdään..

Kerron mitä minulla on päälläni, kun saan tämän haasteen. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt päiväkirjaansa. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta.

- Polvipitkät "karkkitanko"sukat

- Mustat pikkarit, joissa feikkitimantteja tai jotain ihqsälää...

- Reebokin siniharmaat lantiolökärit kokoa: Kompastu, kaadu ja esittele alusvaatteitasi..

- Mustat rintsikat

- Läpikuultava valkoinen "kylli-täti"- huppari ( tarkoittaa sitä, että kaulu-aukko on aika avoin..)



Haastan kettumaisena ihmisenä seuraavat uhrit:

Sinkkusi
Elintaso
Ladnag
Ileya
mi_sa

Tultiin koululle ajoissa, tai siis oltaisiin tultu jos koe olisi alkanut klo: 9.00 kuten oppaissa luki. Se oli painovirhe, josta kuulemma tiedotettiin abi-infossa. Kuuntelut alkoi klo: 8.30. Meitä oli viisi, enemmän kuin ikinä ja saatiin vielä erikoislupa YTL:stä tehdä kuuntelu eri aikaan, rehtorin huoneessa vietetyn karanteeniajan jälkeen. Mulla on vielä erityisjärjestelyt muutenkin...

Jos luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli, ole kiltti ja kirjoita kommentti, jossa on muisto sinusta ja minusta, vaikka emme edes puhuisi usein. Se voi olla ihan mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa. Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä, mitä ihmiset muistavatkaan sinusta.