IRC-Galleria

Oli Nätyn 1- vaihe, siitä en osaa sanoa mitään. Oli todella hauskaa ja kamalaa samaan aikaan. Junalippujuttuhöskäasiat menivät taas aivan kädelle, ja Mikael pelasti mut pulasta. Käski muistaa kiittää, kun saan Oscarin, tai Emman vähintään. :) Mutta mitä suurin kiitos isoveikalle. <3

Tampereella satoi ensin vettä, sitten räntää ja lopulta norsuja. Todennäköisesti ne olivat samoja norsuja, jotka järjestivät masussani muutaman suuren paraatin, viimeisen vuorokauden aikana. Pääsinkin valintakokeista pois jo klo: 15.30, sillä pääsin aikaiseen ryhmään, ja junani lähti vasta 20.07 (lippua ei voinut vaihtaa ). Kirkko oli mennyt kiinni, joten en nähnyt Hugo Simbergin maalauksia, ja koska satoi ei huvittanut pahemmin tutustua kaupunkiin + mun vasen pohje kramppasi todenteolla. Lisäksi (yllättäen) olin täysin varaton. Siinä minä sitten istuin Tampereen rautatieasemalla, jossa oli vuoroin kylmä ja vuoroin kuuma, vähän yli neljästä eteenpäin ja luin (tulkitse: yritin lukea) äidin lahjoittamaa roskapokkaria... ja yksi avulias, isosilmäinen, todennäköisesti paikallisväestöön kuuluva otus, teki yrittämisestä vieläkin hankalanpaa. Siinä sitten punastelin ja nauroin tunnin, ihmisen kanssa / takia, joka ei missään vaiheessa ollut kolmea metriä lähempänä tai sanonut sanaakaan. Kyllä, minä todella osaan!

Rikoin perjantaina peilin. Äiti sanoi, että nyt tuli epäonnea rakkauteen seitsemäksi vuodeksi. Sanoin vain, että: Hyvä, millä selitetään kaikki aikaisemmat vuodet?

Kävin perjantaina kiltailemassa, ja Manalassa tutustumassa Vlad-nimiseen, isopalliseen hiireen, + menin Christianin kanssa yksille.. oli kivaa.. ja sitten menin Sandralle. Loppu viikonloppu meni leikkien kiukkuista, köyhää, kipeää ja epätoivoista pariskuntaa ja katsellen maajussille morsian-sarjan pilottijaksoa. Päätettiin, että Sandra kirjoittaa hevarimaajussille ja minä kaljulle 33v. sikalanomistajalle jolla on neljä lasta.
Tein Innot Sandran keittiössä ja kävin läpi kaikki kaapit ja sijoitin kahvinkeittimen uudelleen + pesin sen oksettavan pölyisen/ rasvaisen kattolampun, - tein kaiken tämän samalla kun katsoin maajusseja.


______________

Sitten tärkeää infoa, jota minulle jaettiin. ( kaikki ystävät velvoitettu.. )

Hei!
Taideaineiden opetusta on leikattu viime vuosina merkittävästi. Adressilla,
joka luovutetaan opetusministeriölle, opetushallitukselle ja eduskunnalle,
halutaan herättää keskustelua taidekasvatuksen asemasta.

Jos haluat, voit allekirjoittaa adressin taideaineiden opetuksen puolesta
sivulla

www.uiah.fi/projects/kooma

Kiitos!

Mä olen nähnyt viimeaikoina todella outoja unia.. kaikista kummalisintä on että ne on kuitenkin aika johdonmukaisia, tarinamaisia.
esimerkiksi viimeyönä.

Näin unta kahdesta japanilaisesta hepusta, joista toinen oli kuuluisa Sankari, mut tosi julma, epäsosiaalinen ja ilkee. Toinen oli maailman kiltein pahis-Poikamitä voi olla, joka oli kasvatettu tosi kunniantuntoiseksi ja hyväsydämiseksi, ja joka teki alussa jotain tosi tosi tuhmaa (mitä itsessään en muista). Ainoo huono puoli hepussa oli, et se oli liian hyvännäköinen ja aivan liian rohkee. No anyway. Tää Sankari pistettiin jahtaamaan tätä toista, ja Sankarin piti vangita se ja tappaa hitaasti kiduttaen. No yllättäen se toinen kun oli Sankari ja toinen uhkarohkee kakara, niin se Sankari sai sen Pojan kiinni. Siinä se sitten kidutteli ja leikkeli paloja pois siitä Pojasta, mut se Poika vaan katsoi kiduttajaansa järkähtämättä ja lempeästi.

Jossain vaiheessa paikalle ilmesty joku tärkeä Alibaba, joka oli käskenyt sen sankarin vangita sen pojan. No, tämä Alibaba halusi et sen omat kaapit kiduttaa sen Pojan hengiltä, ja jätti kaappinsa sinne. Sankari katsoi sitä touhua vähän aikaa, kunnes koki jonkin sortin valaistumisen ja pisti ne kiduttajakaapit paloiksi. Rytäkässä sankarilta lähti jalkaterä kokonaan, mut kivusta huolimatta se seisoi sääriluunsa varassa ja pisti käytävältä tulevia kaappeja paloiksi. Sitten Pojan silmästä ryöpsähti kyynel, koska se rakastui siihen Sankariin, ja Sankari katsoi Poikaa ja menetti toisenkin jalkateränsä. Siinä ne seisoi ruumiiden keskellä, toinen kahleissa monta varaosaa uupuvana ja toinen ilman jalkateriä.

Sitten mä heräsin..

mä alan vähitellen epäillä mielenterveyttäni...XD

kuvaile minua yhdellä sanalla... ja laita tämä sitten omaan päiväkirjaasi, jotta tiedät mitä muut sinusta ajattelevat...

aikataulujen laatiminen ei todellakaan toimi, paitsi siinä suhteessa että on hyvä ruoskia itseään jälkikäteen.. ottaa päähän...

perjantaina baariin lähtö venyi, paljon... mutta kivaa oli silti vaikka aikaa tanssahdella oli vain hetki..
Minna oli aika ihku, Sandra outoili oikein urakalla, tanssin jonkun Seinäjokilaisen Tuomaksen kanssa ( mikä juttu siinä on, et kaikki tapaamani Tuomakset, kummipojan veljeä lukuunottamatta, ovat syntyneet vuonna 85 ja kotoisin jostain perähikiältä...!!!??? ), ja mä heitin taas jotain niin tyhmää juttua ihmisten seurassa, joiden edessä voisi haluta säilyttää kasvonsa.. että näin.. Seuraavana aamuna oli hyvä haukkua miehiä ja puhua naisten elämän vaikeuksista Sandran kanssa, kun meillä oli yövieraana mies.... jostain syystä ne ei ikinä lämpene meidän aamu-jutuille... XD

Olin seuraavankin yön Sandralla, käytiin aamulla saunassa ja uimassa, ja katsottiin ( taas ) Adam Sandlerin wedding singer. Tässä loinkin hienon aasinsillan seuraavalle jutulle. Camilla kertoi tänä aamuna kun jonotettiin ylppäreihin, että se ja Jussi ovat kihloissa. Vähänkö IHQ! Mä oikeasti kiljahdin,hypin, halin, ja siinä tilanteessa aiheutin suurta hämmennystä. Taidan mä sittenkin olla tosi romantikko, vaikka yritänkin esittää etten ole. <3

Nyt kotiin, lukemaan ja askartelemaan onnittelukorttia..

Tämän kuun päivät on aika tehokkaasti kulutettu etukäteen

Viikonlopun aikataulu on seuraava:
Nythetikohta käväisen Killassa, sitten kävelen kotiin, lähden tuhlaamaan ne vapaaliput baariin ja herään aamulla Sandralta (toivottavasti..) saatan myös ehtiä käväisemään Manalassa ja ehkä raahaamaan Christianin mukaan..

kun herään, painelen siskon luo ja hyväksikäytän jotakin heidän kolmesta koneestaan hakupapereiden tekoon.. ne pitää pian lähettää.. (eli kirjoittelen itsestäni joitain maarittelevia tekstejä ). Jossain välissä ehkä nähdään Camillan kanssa Nätyn pääsykokeisiin valmistautumisen merkeissä. Jokaisessa mahdollisessa välissä lueskelen maailman uskontoja ylppäreitä varten.

Sunnuntaina.. samaa kuin lauantaina.

Maanantaina Kallioon äikän kirjoituksiin, ja sieltä Lohjan kirjastoon pänttäämään uskontoa kalloon.
Tiistaina, luen uskontoa.
Keskiviikkona Kallioon Ussan kirjoituksiin. Sitten Lohjalle tekemään hakupapereita ja tod. näk. valmistautumaan Camillan kanssa Nätyn pääsykokeisiin.
Torstaina teen hakupapereita ja valmistaudun pääsykokeisiin.
Perjantaina -//-
Lauantaina -//- . Lisäksi saattaa tulla lähtö poikien kanssa Herkkuun.
Sunnuntaina nukun.
Maanataina Enkun ylpääreihin, jonka jälkeen ylppärit on ohitse.

Seuraava viikko kuluu pääsykokeisiin valmistautuen ja hakupapereita lähetellen.
Maanantaina on pääsykokeet Tampereella.
5.4.2006 alan uudestaan hoitamaan killan turnajaisasioita... ja hoitamaan viimeisiä kursseja, jotta pääsen pois Kalliosta.

Musta mun elämä näyttää aika tylsältä ja kaavoitetulta..

Mä niin kiroan dyslexian alinpaan helvettiin!

Pähkäilin vaikka kuinka ja kauan onko ne plasmideja vai plastideja...!!!
Kirjoitin sitten plasmideja.. PLASMIDIT EI TARKOITA JUMALAUTA MITÄÄN! Sinne meni pisteet! voi saaaa- kuri...!

Nyt on uusi bilsan reaali korkattu...
... olen aika uupunut...

.. kaikki menee sillai melko kivasti..

Torstaina lähdin ihan yhtäkkiseltään "kahville" Christianin kanssa, kun kirjasto sulkeutui, ja puhuttiin varmaan monta tuntia.. Se oli kivaa. Sinänsä koomista, että 27- vuotias argentiinalainen urheilunohjaaja / opettaja - härpätin, joka on kiertänyt ympäri maailmaa jaksaa juoruta mun kanssa tuntikausia. Kulttuurierot on tosi näkyviä: kellään ikinä ei ole ollut niin hyvät ja luontevat käytöstavat (kieltämättä hävettää olla tällainen tökerö suomalaipönttö), nainen ei saa itse ostella juotaviaan, ja se tuputtaminen..."oletko nyt varma ettet halua toista, ota nyt... tuon kolmannet..."
Kaiken päälle vielä se kaikki huolehtiminen siitä, että joudun kävelemään kotiin, mähän saattaisin vaikka kuolla, kun kävelen Lohjalla keskellä viikkoa, yhdeksän jälkeen, vajaat neljä kilsaa .. XD Christianissa on vielä se plussa, että sen kanssa tulee naurettua paljon ja on hyvä unohtaa kaikki arkiset jutut, kun sen kanssa höpöttää.. + mä tunnen itseni ajoittain hyvin älykkääksi, kun autan sitä oppimaan suomenkieltä tai jotain kulttuurijuttuja. Se nimittäin on täällä opiskelemassa suomea ja pohjoismaisia kulttuureja.

Sitten perjantaina kävin killassa ja pojat pyysivät mua tanssimaan, kun Sami oli viimeisiä päiviä lomalla lohjalla.. Lähdettiin Monacoon, minä ja Sami selvinpäin ja Ile ei... Monacossa törmättiin Kurtsaan ja Minnaan.. <3 Oli todella hauskaa ja vauhti päällä.. Mä en ole ikinä tullut toimeen Monacon tiskijukan kanssa ja meillä on sellainen molemminpuolinen "eipidetätoisistamme" -sopimus, mikä ehkä johtuu hieman erilaisesta musamausta + siitä että osaan olla aika ärsy. Perjantaina, vihdoin, muistin yhden aivan loistavan biisin nimen ja Sami muisti bändin nimen, ja menin sitä biisiä pyytelemään. Yllätyksekseni DJ. oli ihan onnesta pyöree ja selitti että sillä on se jossain kokoelmassa, muttei se löydä sitä nyt.. Samalla se länttäs mulle vapareita käteen ja käski tulla seuraavana iltana. Sanoin että oon Helsingissä, mut voin tulla seuraavana pe. Se sanoi että siellä on silloin sijainen, mutta se käskee sijaisen soittaa sen mulle, koska lupasi ja ANTOI MULLE TIKKARIN! Vähänkö olin onnellinen....

Kaikesta huolimatta parasta oli kun näin lauantaina Eikan ja sen siskon, pääsin tanssimaan Eikan ja Ainon kanssa DTM:ssä, ja kun irkkububissa ilveilin livebändin laulajan kanssa, ja kun joku söpösilmäinen, mustatukkainen poika hymyili mulle väkijoukon läpi... taisi mennä mahkut siihen siinä vaiheessa, kun kerroin miekkosesta Eikalle ja se hyökkäsi mun naamaan kiinni suunsa kanssa.. tai sit se ehkä paransikin.. Who knows.. vilkutti kuitenkin, kun vilkutin lähtiessä.. se oli kyllä söpö, tai ainakin toivottavasti.. olin hiukkasen marinoitu juuri silloin.. XD

KeKalla eli keskiviikko kahvilalla oli eilen 10-vuotis synttärit. Vieraita oli pirusti, vaikka seurakunnan tiloissa oltiinkin. Väkeä riitti seurakunnan ihmisistä, kunnan työntekijöihin ja paikallisiin poliitikkoihin. Perustajatkin olivat suurelta osin paikalla ja tietysti ne lapset ja nuoret jotka siellä nykyisin käyvät. KeKa sai valtavasti lahjoja ja lainasin kotiin levyä jossa tunnetut miehet lukevat satuja. Eilen kuuntelin Mikko Leppilammen kertomana Saapasjalkakissan. Tänään menee varmaan Paavo Lipposta tai Wallu Valpiota iltasaduksi.

Esiintyjiä oli paljon, yllättävän paljon aikaisempiin vuosiin nähden. Oli joitain miimikoita Vammalasta, joitten toiminnasta en tajunnut mitään, pikkutytöt lauloivat, monet eri papit pitivät puheita ja Kaskiset esiintyivät. Joku kiero pakotti minutkin laulamaan vaikka siitä olin alunperinkin kieltäytynyt. Tällä kertaa pakottaja ei edes ollut äiti, vaan joku sossuntäti joka oli käynyt kuuntelemassa kun lauloin Haloselle.

Loppupalaverissa, vieraiden häivyttyä, päästiin kinastelemaan muutaman fanaatikon takia ja yksi havuhattu kertoi laulaneensa`Jumalan kämmenellä`putkassa. Loistava päätös illalle ;D
Yksi perustajatäti ehti vielä ennen lähtöä kinata, että olen kovasti laihtunut ja väitin etten varmasti ole, koska punnitsin itseni reilu viikko sitten ja vaaka aneli armoa. Oli pakko kuitenkin ihan piruuttaan käydä vaa-alla illalla, jos vaikka poskista oisi pudonnut pari grammaa. Neljä kiloa kadonnut reilussa viikossa, todennäköisesti vain nestettä pois, mutta hyppäsin silti kattoon. Aamulla äiti toi mulle täyden konvehtirasian jonka sai illalla, eikä edes ottanut maistiaisia itselleen (hyvin epänormaalia käytöstä äidiltä)... Pelkää kai että oikeasti onnistun.

Mutta hähää, en ole syönyt, enkä syö! Lauantaiyönä päätin jossain lasista nautitun ja pullosta ryystetyn vodkan välillä, että laihdun vaikka väkisin ja rupean siroksi taas. Ei muuta kuin enemmän liikuntaa ja paljon vähemmän syömistä. Eikä edes ole ollut mitään erityisiä himojakaan, toisin kuin yleensä..