IRC-Galleria

Juon kaiken, juon myös huomisen
Juon kaiken jotta muistaisi en
Minkä muiston valitsen
Syy on selvä, minä en
Syy on hävinneiden palojen
Muistipalapelien

Pirstaleiden, pillereiden, parketin ja partaveisten
pullojen varjoista löydän itseni. Onko jo aamu?
Seinät ylösalaisin; rikastuisin,
jos näkymästä joka kerta sentin saisin
...ehkä huone hengittää enää sisäänpäin

Huudon jälkeen

Pöydän päällä, tuolilla, naamassa
osittain joissain laatikoissa
Sekaisin jaloissa pyörii psyykeni,
olen paloina lattialla

Huudon jälkeen
huuhdon jälleen

Liikaa verta alkoholissa
sisuskalut aivan äärirajoilla
kampean pystyyn ja kaadun taas
miksi nousta, ei pohjaa vakaampaa

Huudon jälkeen

Viinaa ja tervahauta
Ylös suosta et enää sinäkään auta
Alkoholilla, ainoastaan,
taistelen loppuja paloja vastaan

On siis kevät, kuljen Hakaniemenrantaan.
Tuuli ei tuule, mutta sade kyllä jaksaa.
Kevät, pystynkö mitään enää antaa?
Konkurssin koin, en haluu enää maksaa.
Kevät, kuljen Hakaniemenrantaan.
Sydän ei tunne, mutta jalat vielä kantaa.
Kevät, pystynkö mitään antaa?

Sinä tarjosit salmiakkia.
Minä olin hölmö, panin peliin koko elämän,
Vaikka tarjosit vain salmiakkia.
Minä olin hölmö, panin peliin koko elämän.

On siis kevät, uskoin vakavaa valaa.
No, pojat on poikia: ne lupaa, muttei palaa.
Kevät, kaiketi taivas vielä kestää.
Pilvet jo luin, ei sadetta voi estää.
Kevät, sinua ihmistä pelkään.
Minä olin hölmö, otin turpiin ja selkään.
Kevät, tosiaan, ihmistä pelkään.

On siis kevät, kuljen Hakaniemenrantaan.
Tuuli ei tuule, mutta sade kyllä jaksaa.
Kevät, pystynkö mitään enää antaa?
Konkurssin koin, en haluu enää maksaa.
Kevät, kuljen Hakaniemenrantaan.
Sydän ei tunne, mutta jalat vielä kantaa.
Kevät, tosiaan, ihmistä pelkään.

Tällä puolella katua eivät tutut tule vastaan
ei teeskentelyä, ei pitkiä puheita
minun virkani täällä on ainoastaan
mitata tämän raskaan tien pituutta

Puen päälleni surupuvun
liityn ruoskijakulkueeseen
jossa lepytetään jumalia
joita saamme kärsien rakastaa
unohdan miltä tuntuu nähdä
vesi vapaana pitkän talven jälkeen
kun se pääsee virtaamaan uomassaan

Jos sanon et taivas on musta
se on niin musta kuin tahdon sen olevan ja
jos sanon et maailma ei pyöri
se ei silloin pyöri, jumalauta
suustani syljen tätä totuutta
saan sen maistumaan multa ja sultani
luetaan taas ihmisten historiaa

Jotkut eivät tiedä miksi ovat täällä
jotkut elävät elämäänsä elämällä
linnut laulavat joillekin muille
harput helisevät pelastetuille
mutta jotkut eivät kuule
eivätkä tahdokaan

Jos sanon et taivas on musta
se on niin musta kuin tahdon sen olevan ja
jos sanon et maailma ei pyöri
se ei silloin pyöri, jumalauta
suustani syljen tätä totuutta
saan sen maistumaan multa ja sultani
luetaan taas ihmisten historiaa

Kuolemalla on luja ote
sen kynnet pitävät minusta kiinni jo
kuolemalla on luja ote
sen kynnet pitävät minusta kiinni jo
kuolemalla on luja ote
sen kynnet pitävät minusta kiinni jo
kuolemalla on luja ote

Jos sanon et taivas on musta
se on niin musta kuin tahdon sen olevan ja
jos sanon et maailma ei pyöri
se ei silloin pyöri, jumalauta
suustani syljen tätä totuutta
saan sen maistumaan multa ja sultani
luetaan taas ihmisten historiaa

Psyykeni on paloina
Olen hajoamassa paloiksi lattialle
Tilanne ei ole hallinnassani
Sarja rustoa ja hampaita karisee lattiaan.
Valuu luunsirua, ikeniä, eritteitä, paloja päänahasta, pahoja hajuja leviää asuntoon
Mutta kukaan ei kuule mitä vedetyn verhon takana tapahtuu
Psyykeni on paloina lattialla

Repeän kuin lihamuuri
Kilot, litrat roiskuu seinille, patterille, pitkin reisiä ja lakanalle
Mustelmat, muistelmat... Olen yksin ja maallisen lopun edessä

Rakasta minua, kuiskaan hiljaa
Sillä minulla on vain tämä likainen parketti
Ei muuta, ei muuta
Rakastan sinua, kuiskaan hiljaa
Minulla on vain tämä likainen parketti
Ei muuta todellisuutta

Pidän kiinni molemmista päistä etten räjähtäisi
Täytyy kerätä itseni kasaan
Ne kiduttivat, minä paljastin
Minä valehtelin mutta tunnustin
Anteeksi

Irtopää on täynnä ääntä
Pakko lyödä päähän nyrkkiä, nyrkki on valmiina
Vastamyrkky ja äkkiä
Ovatko raajani tajunnan rajani?

Eikö se riitä,
Siellä aukeavat
Kultaiset portit päivään uuteen ja vielä pyörii Maa?
Eikö se riitä,
Sinua rakastetaan
Paljon ja aina enemmän ja sinuun luotetaan?
Eikö se riitä,
Että joskus harvoin
Kätesi piirtää rajan kestävän ja todellisen?

Valo viipyy matkallaan.
Päivät vaihtaa kasvojaan,
Ja sinä kuljet läpi hehkuvan maailman.

Eikö se riitä,
Vielä pakahtuvat
Tunteesi monta kertaa rikkinäisen kauneuden edessä?
Eikö se riitä,
Aina kohoavat
Hohtavat uudet reitit aamupäivään matkasi tiellä?

Aika vyöryy radallaan.
Tuimat tuulet pettää maan,
Ja sinä kuljet läpi hehkuvan maailman.

On joskus kasvoillasi kivun kartta
Ja joskus auringon seitti,
Ja tiedät olevasi vielä täällä.
Ei mikään tapahdu huomenna.

Valo viipyy matkallaan.
Päivät vaihtaa kasvojaan.
Aika vyöryy radallaan,
Ja sinä kuljet läpi hehkuvan maailman.

Me kohtaisimme aina silloin kun on tärkeää
se ettei kukaan häiritse tai pääse käskemään.
Me antaisimme toisillemme hiljaisuuteen syyn.
Niin sinä ostat aikaa siis ja minä sitä myyn.

Olet todella kaunis, elät vain yhden kerran
Olet todella viisas, elät vain hetken verran

Me kestäisimme toisiltamme mitä tahansa.
Se mitä saisin sinulta, se voisi korvata
ne levottomat illat sekä unettomat yöt,
ajat, turhan hapuilun ja mitättömät työt

Olet todella kaunis, elät vain yhden kerran
Olet todella viisas, elät vain hetken verran

Minä tarttuisin sinuun kysymättä
Minä pelkäisi sinussa en olla

Olet todella kaunis, elät vain yhden kerran
Olet todella viisas, elät vain hetken verran

Me pystyisimme toisillemme ihmeen tekemään,
jos sinä pystyt niin kuin minä pystyn näkemään

The apparition of two faces in disgust
Invisible but yet so clear
Reflections seen by a fugitive
Trying to escape the looking glass
Blood runs from open wounds of false flesh
The one in front of the mirror exceeds the image
Eager to leave further but chained still

To crumble into such nothingness
A despairing fate, for your lies
To pretend is the lunatic's legacy
Privileged to bolt the nails of heresy

Born lifeless into a world of coma
As the chronic sufferer trapped in paradise lost
Missing insinuations of what life was meant to be
Angels and demons, a march man's bewildering hosts

The charlatans and deceivers walk the line in prejudice
The narrow slits the veins in search for the crown
Profound impatience makes the blind struggle in stupidity
The paradox of the daily prayer, diffidence is Confiteor
Phenomena of ironies, cast the litany aside
How intelligible, blessed be the forgetful

Holding the banner high, unrestrained
Slowly abandoning the surface in contempt
Still in costumes to please the ways of living
Witnessing the details of defilement, intoxicating

Make sure to be pleased with the ways of your death
For in days of reckoning and when the twilight torn is ticking
Elysium is halfway and as an answer to the plea
You're destined to yield fragments of Hell in return

Leave unnoticed with the perfect conscience
With the strength of the spiritual eye
Spirits of the token unchained and free
Recover from the philanthropic macabre frenzy
The pale dove grins, black at heart ready to flee
Demon to some, angel to others

No way! I wont believe, your beliefs are false
Twisted by some evil force that is beating me down, down to the ground

Every punch is making me weaker
But I get my strength from within, my soul

And that is my salvation
I will prevail
Salvation

Every punch is making me weaker
But I get my strength from within, my soul

ThereÂ’s no left and right, no right and wrong
Inside your fucked-up mind
You canÂ’t accept the fact that youÂ’re all alone
In this glass world of yours

Breathe, the thin air that you create
Live, the surreal life that you invent
Bleed, the blood that rains when you cut yourself
Die, just fucking die

Breathe, the thin air that you create
Live, the surreal life that you invent
Bleed, the blood that rains when you cut yourself
Die, just fucking die

And that is my salvation
I will prevail
Salvation

Every punch is making me weaker
But I get my strength from within, my soul

Hear me
It never ends
The wave of demands
You try to convert me into something I donÂ’t want to be
A puppet
Preach me about the ways of life
In your mind youÂ’re always right
I canÂ’t live like this
I have my freewill
I will never be free
If you set the rules for me
ItÂ’s a disease
Take it off of me
I donÂ’t want to live my life for someone else
A slave
How can you know whatÂ’s right for me
I think that youÂ’re too blind to see
I canÂ’t live like this
I have my freewill
I will never be free
If you set the rules for me, for me
This is not your life and it never was
YouÂ’ve got to stop living my life
And give me some room to breathe
The mistakes are mine to make
‘Cause it’s my life
I canÂ’t breathe
YouÂ’re choking me
If you squeeze me tighter IÂ’ll slip away
IÂ’ll die
So take your advice somewhere else
IÂ’ll make it on my own I swear
I canÂ’t live like this
I have my freewill
I will never be free
If you set the rules for me, for me
This is not your life and it never was
YouÂ’ve got to stop living my life
And give me some room to breathe
The mistakes are mine to make
‘Cause it’s my life

Country of the thousands lakes.
cold and dark.
With five millions dreams.
Whisper in the mist.

Thousands of suicides,
millions of cries.
Despair, stifling.
In the arms of Lady Finland.

Hundreds of drowned.
Calm under calm.


Dark waters, deadly embrace.
East oceans, salty graves.
Our brothers, final peace.
Respects, from the north.

Welcome to dive,
in our dark waters.
Again and again.
Don't forget,
Our brothers.
They don't do it again.
Swim in our oceans,
And walk on the ice.
Just respect your life.
You can do it again.

Year after year.
Same old suffer.
Too many dark minds.
Under blue sky.