Oikeastaan olisi mukavaa, jos elämä olisi niin kuin trailerit;
vain kaikki hienoimmat hetket, ei mitään tylsyyksiä.
Niitä voisi sitten kelailla ja kelailla ja kelailla kunnes kyllästyisi
ja hankkisi uuden trailerin kelailtavaksi.
Oikeassa elämässä on se vika, ettei siinä ole selkeästi seurattavaa, järkevää juonta.
Sitä luulee tajuavansa mitä on tekeillä, mutta oikeasti kulkee sumussa.
Ehkä jotain valkenee ajan myötä. Noup, epäilen..