On se niin kivaa. Aamu alkoi "ihanalla" asiakaspalvelun kokeella, josta ei sitten taaskaan tainnut olla niin mitään käryä. Kyllä mä siihen yritin lueskella ja sillain, eilenki viis tuntii ja täl kertaa aloitin kokeeseen lukemisen jo ennen kuin oli viimeinen ilta. Mutta silti, tais kusasta. No eipä voi vaan niin mitään, aina ei voi voittaa.
Koulua ensin ihanat 8 tuntia, sen jälkeen suoraan "työhaastatteluun" ja sit ehkä joskus jossain vaiheessa iltaa pääsis kotiinki asti, ois ainaki toivottavaa. Melkein pompin riemusta kun tiedän, että bussin kanssa koululta sinne työhaastatteluun voipi vierähtää lähemmäs tunti vaikkei matka ole niin pitkä. Miks hemmetis mä ees tulin taas kouluun, oisin voinu valita paljon paremminkin niin ei tarvis sinnitellä näil hemmetin pienillä tuilla ja vielä kun ei äijäkään saa mitään tukea kun eivät kelassa ole vielä tehneet päätöstä hänen asioistaan eikä se oo päässy viel ees töihin. Jipii - Elämä on ihanaa.
Viime yönä nukuinki niin pirun huonosti, välil tuli äijän kyynärpäästä silmään ja välil tuli ylimääräistä painoa omien jalkojen päälle kun herra päätti nukkua sängyssä melkeinpä poikittain. No onneksi enää kuusi päivää koulua jäljellä ja sitten alkaa työharjoittelu, jospa sitten ei tarvis herätä joka aamu kello 6.00 vaan jospa vois saada työvuorot kun alkais ees klo 9 tai 10. Olisin tyytyväinen.