IRC-Galleria

Äiti pelottelee et Meten kämpän siivoaminen ei hoidu yhdessä päivässä... No sit sitä siivotaan kaks päivää. Prkle.Mä saan sentään pitkät rastat!
Vaavi unohti kirjansa tänne (Metu: sen pelottavan Herra Rex-kirjankin..)! Onneksi kuullemma Piipan iskemä Herra Banaani on turvassa.

Jestas, juhannuksena äitin vaaka näytti 62kiloa, joten hankin vaa'an ja se näytti 57kiloa, eli olen laihtunut taas 5 kg.
Lääkärikin on jo mitannut sokeriarvot ym, koska laihdun ,vaikka syön enemmän ku normaalisti, enkä ole kuitenkaan enää buliminen(siis en oksenna ruokaani).
Mutta ei ollut diabetestä, lääkäri vain sanoi, että nyt ei saa enää paino pudota, lonkkaluut näkyy "liikaa" (can a woman be too thin?), ja mahassa ei ole paljoakaan rasvakudosta (pitääkö sitä olla?).
Ei vaan, sairastettuani syömishäiriötä nyt "virallisesti" papereitteni mukaan 7 vuotta, en haluakkaan laihtua enää paljoa (eli ehkä viisi kiloa vielä..), koska kaikkia vaatteitani on kavennettu ja selvimmin sen sano Ilari, joka katteli kuvaa musta syksyllä 06 kun me aletttiin seurustellla ja totes et mä oon laihtunut. Paljon.

Mutta mun työhön kuuluu olla kädet ja jalat vammaiselle ihmiselle; eli mä kävelen kaikille sen asioille, olen puutarhuri, kokki, siivoja etc kaikkea samaan aikaan.
Mun askelmittari näyttää yleensä 16000 askelta päivässä!

Mutta loppujen lopuksi; mä olen terve, mä olen vapaa syömishäiriöistä, mä rakastan kesällä syödä pehmiksiä Ilarin kanssa ja syödä spagettia niin että maha paisuu, mä rakastan sitä, kun me töitten jälkeen illalla nukahdetaan ja mä sanon "hyvää yötä kulta", ja Ilari taputtaa mun peppua ja sanoo "hyvää yötä hopea, nähään aamulla".
Se on se mikä tekee elämisen elämisen arvoiseksi.