Isä,
monta kertaa, ihan oikeasti, monta kertaa
minä yritin.
Yritin nostaa luurin,
pohdin lausettani
joka tulisi kuullostamaan hyvältä
ja, josta sinä tietäisit,
että rakastan sinua isi.
Yhtä montaa kertaa laskin sen luurin
ja oletin, että sinähän tiedät jo,
lapsi rakastaa isäänsä.
Mutta sinä päätit elämäsi.
En voi olla ajattelematta sitä kirottua luuria,
joka oli meidän välillä
jonka pieniin reikiin en saanut sanottua sanoja.
Ja toisista sinä olisit ne vastaanottanut.
Sinne jonnekkin ne jäi
ilmaan, tuuleen
eikä koskaan tavoittanut sinua.