Toisinaan tunnen syyllisyyttä siitä, että vihaan amiksia. Useimmiten olen kuitenkin vain ylpeä koska saan kokea ylemmyydentunnetta laajemmasta koulutuksestani. En edes vaivaudu keskustelemaan harvojen amistuttavieni kanssa mistään uusia siiderimakuja haastavammasta.
Minun tekee joskus todella paljon mieli kysyä amisten mielipidettä esimerkiksi Dostojevskistä tai kylmästä sodasta, ihan vain todistaakseni teoriani amisten tietämättömyydestä.
Olen pahoillani tästä, mutta mielipiteitäni en aio muuttaa.
Kuin paljon saa revetä muille?