Porukoilla on taas joku ongelma. Jos mä kysyn, että saanko ostaa tälläsen kirjan nii riittää että vastaa kyllä tai ei.
Ei tarvii tulla vartin päästä selittämään siitä, että vaikka sainki rahaa niin niitä ei tarvii käyttää heti. Ihan niinku mä joskus ostaisin itelleni jotain konkreettista. Että vittujee.
"Oota, että saisit vaikka synttärilahjaks."
Kiitos, otan kuitenkin mieluiten rahaa koska pitää elää 2kk Englannissa.
"No jos me ostetaan tää kirja sulle synttärilahjaks?"
Enhän mä kysynytkään pari kuukautta sitten, että voisko mulle kustantaa lipun Bodomin keikalle synttärilahjaks.
"Miks tää ei nyt kelpais?"
Te ette vaan halua ymmärtää sitä, että keikat on mulle tärkeitä jaksamisen kannalta ja muutenkin.
"Taas sä aloitat ton."
Nokun te ette ymmärrä! Ja mä menisin sinne keikalle joka tapauksessa, niin miks ette vaan voi kustantaa sitä mulle synttärilahjaksi? Se maksaa ihan yhtä paljon kun toi kirja.
"No kai me nyt sit voidaan."
Kiitos. Mä niin luulin, että oisin saanut teidät jo syksyllä tajuamaan, miks mä käyn keikoilla. Ja eiköhän mun rahankäytöstä oo keskusteltu ihan tarpeeks. Mä tiedän, että oon ihan holtiton rahojeni kanssa, mutta pitääkö siitä tehdä aina iso numero?
Kiitosnam. Vitutus teki paluun lomalta.