IRC-Galleria

noniin eli ennen kuin unohdan viimeöiset tapahtumat niin kirjoitan ne tänne ylös. ehkä olisi parempi jos rajottaisin sen näkymistä vaan itselleni mutta ehkä pienet promillet edelleen päässäni rajottaa rajottamista. noniin eli siis
ilta oli kyllä aika kiva. parin tunnin päästä tiliote kourassa, voin olla eri mieltä asiasta.
ja sitten asiaan. valomerkin jälkeen ajoin taksilla paikasta a paikkaan b, mikä toistettiin muutamaan kertaan. mikässiinä kun ottaa huomioon että etupenkillä istuva känniääliö maksoi sen. mutta jälleen sain huomata pikkutuntien vaikutuksen. jäin taksista keskustaan enkä määränpäähäni rantavitikalle. no siinähän oli sitten parin kilometrin kävelymatka ja se tuntui tuskallliselta. tässä vaiheessa aloin miettiä kyytivaihtoehtoja. no soitin parille kaverilleni (toivottavasti he eivät heränneet) mutta vastausta ei tullut. kello löi jo puol kuusi. taksi ei tullut kysymykseenkään koska budjetti oli jo ylitetty. niimpä kuningas alkoholi (en minä) keksi idean soittaa 112. selitin sinne että polvesta on mennyt nivelsiteet enkä pysty kävelemään. olin sellaisissa fiiliksissä sen puhelun jälkeen että miten en ole tätä aikaisemmin keksinyt. no ambulanssihan tuli hakemaan minut, mutta kuten arvata saattaa minua ei viety määränpäähäni vaan lapin keskussairaalaan. siellä sitten hoitaja alkoi kähmiä polveani (tietysti hän oli mies). hän oli sitä mieltä että se pitäisi leikata ja että lääkäri vielä tarkastaisi asian klo. seitsemältä ja leikkaussali olisi myös varattuna silloin. no tässä vaiheessa iski pieni paniikki. minut vietiin sviittiin lepäämään. ja kun pyörätuolista koitin kömpiä sängylle niin taisin vahingossa sekoittaa sen "kipeän" polven. no btw kello löi tässä vaiheessa kuusi ja minulla oli tunti aikaa keksiä pakosuunnitelma. tunsin itseni michael scofieldiksi mutta ilman tatskoja. aloin soittaa taas kyytejä ja onneksi pelastajani jesse vastaskin puhelimeen ja oli valmis auttamaan minua pakoon. hyppäsin huoneen ikkunasta ulos (luojan kiitos huone oli ensimmäisessä kerroksessa) ja olisin varmaa juossut 200metrin paraolympialaisten kultaan jos joku olisi ottanut kellosta aikaa. loppu hyvin kaikki hyvin.
ensi kerralla varmaan mieleeni juolahtaa soittaa 10022 numeroon ja kertoa että olen etsimänne sarjamurhaaja. kyyti varmaan löytyy sen jälkeen mutta 100% väärään osotteeseen. voi myös olla että valtion hotellista ei hypitäkkään niin vaan ikkunoista ulos. tästä viimeisimmästä, hope so en kirjota viikon päästä tänne.
ps. sain nukuttua 2h ja olen töissä vielä kymmeneen asti.
näkemiin