(Leen vastaus kysymykseen, otanko X-Menit mukaan lastenvahtikeissille viikonlopuks. repesin lievästi.)
tänään oltiin siis Caramean kanssa infotilaisuudessa. auditorio (tai mikä lie sali) oli tyylikäs, mutta lamput melko pelottavia. alhaalla oli puhujalava, jonka kummallakin puolella seisoi aseistettu vartija n****logo otsassa. lavalla tyyppi toisensa jälkeen kävi kertomassa samat asiat, kukin oman aineensa näkökulmasta, ja puolen tunnin päästä paniikki alkoi iskeä, kun tajusimme tukehtuvamme pian tylsyyteen.
istuimme viimeisellä rivillä ja kummallakin puolellamme istui ihmisiä blokkaamassa poispääsymme. mitä tehdä? punoimme nerokkaan suunnitelman. kun kolmas puhuja lopetti, käytimme aplodeja hyväksemme ja hyppäsimme kuolemaa halveksuen pöydän yli alemmalle penkkiriville, josta pääsy vapauteen oli vain muutaman karhunraudan takana. väistelimme ne taitavasti ja juoksimme ovelle havaitaksemme sen lukituksi. silloin vartijat alhaalla alkoivat rääkyä ja heilutella rynkkyjään.
juuri ajoissa potkaisimme oven auki ja sukelsimme pylvään taa suojaan luodeilta. lyijyn loputtua vartijat alkoivat juosta auditorion portaita ylös, ja telkesimme oven valurautaisella puistonpenkillä joka koristi aulaa. pakenimme ennen kuin vartijat ampuivat oven auki, syöksyimme ulos pimeyteen emmekä pysähtyneet ennen kuin olimme turvallisesti kaisaniemen metriksellä. siellä laitoimme peruukit päähän ja tekoviikset naamaan ja vartijoiden juostessa ohi puhuimme kovaan ääneen tagalogia. pian metro tuli ja olimme turvassa.
näinhän se meni? :D
(yleinen kielitiede kuulosti mielenkiintoiselta, voisin harkita sitä pääaineeksi mikäli yliopistoon päädyn.)
nyt sanomaan Larrylle moi.