näinpä äsken Bob Sinclarin (nimessä ON vain yksi i, kuten juuri opin) musavideon Sound of Freedom. tyypin musiikki ei mene ihan omaan suosikkilokerooni, mutta Sinclar itse... wau. panisin. (etkö muka itse? --> http://electroyhouse.files.wordpress.com/2007/03/bob-sinclar-wallpaper-1280x1024-1.jpg ) ehdoton kuolaus.
no joo se siitä osastosta taas. aamulla lähettiin koiran kanssa puol kymmenen maissa ovesta ulos. takaisin kotiin pääsin puol yheksän illalla. näiden välisestä ajasta yhdeksän tuntia kului bussissa istuen. nyt ikävöin koiraa :( mutta kestän kyllä, mulla on sentään Larry jonka vieressä nukkua. whoopie.
tässä kohti ajattelin seurata Cheetan esimerkkiä ja tehdä ärsytyslistan, vaikken ehkä niin laajaa tähän hätään :D mutta otetaan nyt vaikka topten-ärsyttävimmät asiat ever.
1. Lapset. Kaikessa yksinkertaisuudessaan ne ovat vain rasittavia.
2. Ihmiset jotka ovat ihan oikeasti TYHMIÄ. (En nyt laita tähän esimerkkiä koska tätä voi lukea kuka tahansa mutta ette usko miten paljon typeryyksiä kuulen koulussa päivittäin.)
3. Tupakanpoltto. Miksi joku haluaa vapaaehtoisesti haista pahalle ja vielä kiusata sillä muita?
4. Typerät kielioppivirheet mainoksissa ym. julkisissa teksteissä. Pistävät silmään!
5. Homofobit. HANKKIKAA ELÄMÄ!
6. Itiksen lukion vittumainen ilmastointi. Joka luokassa jäätyy ja ne saatanan valopäämaikat vielä availee ikkunoita välkkien ajaksi!
7. Helsingin talvi. Jumalauta. *katsoo ulos ikkunasta ja kirkuu*
8. Ne vitun idiootit jotka tunkevat AINA samaan kassajonoon kuin minä ja pysäyttävät koko homman kymmeneksi minuutiksi töppäillessään ostostensa kanssa. Usein myös tällaiset myyjät.
9. Vanhat mummelit jotka kulkevat kaduilla jupisemassa, kuinka epäkohteliasta nykyajan nuoriso on ja hakkaamassa meitä käsilaukulla.
10. Mainokset/musavideot/leffat joissa nainen pesee autoa ja hinkkaa sitä rinnoillaan. MIKÄ siinä on niin hemmetin seksikästä? Autovaha?
yhh. ykköskohdasta tuli mieleen eräskin pentu joka perjantaina istui bussissa takanani. ensin tuli sarjatulta selkäänpotkimisen muodossa. sitten alkoi suu käydä niin että en ollut kuulla musiikkia Mp3:stani. aloin hiiltyä niin saatanasti mutta purin sen ikkunankarmin raapimiseen. mikseivät vanhemmat opeta lapsiaan puhumaan hiljempaa? onko vauva-ajan huutaminen vienyt mammalta kuulon?
pohdin ostavani vastaisen varalle numeron Playboyta, jota kantaisin repussa mukanani. kun taakse sitten istuu taskukokoinen ilonpilaaja, otan lehden esiin ja alan tutkia keskiaukeamatyttöjä laajoin kädenliikkein. mikäli vanhempi huomauttaa asiasta, totean "anteeksi, luulin että nimenomaan haluatte ympärillenne ärsyttäviä asioita. miksi teillä muuten tuo lapsi olisi mukana?"
huh. nyt katson Amélien jotta tulee hyvä mieli.