huomenna jyvikseen koiran kanssa ja yksin takaisin, lähtö puol ykstoista ja matka neljä ja puol tuntii yhteen suuntaan. joten mut löytää täältä vasta illalla. varusteet on hyvät; Mp3 täynnä musaa, eväänä karjalanpiirakoita, ite tehtyjä korvapuusteja, keksejä ja pillimehua. ja sit nappaan ranskanläket ja jotain luettavaa mukaan ni kyllä lähtee. tärkeintä on mukavat vaatteet ja musiikki. itse asiassa tykkään kovasti pitkistä bussimatkoista kunhan musaa riittää, siksi rakastan Mp3:sta. suurin huoli piilee koiran jaksamisessa, mutta otan sille mukaan pyyhkeen jonka päällä nukkua ja lahjoitan sille ikkunapaikan ettei käytävä häiritse.
eniten harmittaa luopua koirasta taas, kolmen viikon jälkeen olen jo niin tottunut pienen karvakorvani läsnäoloon, tulee ikävä. mutta otan sen seuraavan kerran tänne vasta kun on vähän valoisampaa, näin päätin. lähinnä siksi että inhoan aamu- ja iltalenkkejä pimeässä.
puhelin alkoi taas narttuilla. puoli kymmenen aikaan aloin ihmetellä kun äidin jokailtaista varmistussoittoa ei kuulunut. vilkaistessani kännykkää tajusin kentän olevan poissa. sammutus ja uudelleen käynnistys auttoi vaivaan ja soitin äidille, joka oli puolikuollut huolesta koitettuaan soittaa kaheksasta saakka. tuntui pahalta; syy ei ollut minun mutta tiedän aivan liian hyvin miten hirveältä kyseinen tilanne tuntuu. siitä kuitenkin sai aiheen pohtia uuden puhelimen hankkimista.
noh. koska äipän hermot on nyt saatu rauhoitettua niin ajattelinpa katsoa Gothikan (ja sen päälle Ihmeperheen ennen nukkumaanmenoa. vaikka Gothika ei ole pahimmasta päästä, en ole katsonut sitä pitkään aikaan.) nyt tarvitsen teetä.
Mooo!