...kun olet niistänyt nenää noin 200 kertaa päivän aikana ja illalla lärväät perusvoidetta nenän ja huulten väliselle kuivalle punoittavalle alueelle. harvat itseaiheutetut asiat tekevät yhtä kipeää.
mutta tätä fiilistä lukuunottamatta voin paljon paremmin kuin eilen; kävin kylvyssä joten on raikas olo ja pystyn suurimman osan ajasta hengittämään nenän kautta. kurkkuun alkaa kerääntyä limaa, minkä otan positiivisesti koska se tarkoittaa etten enää ole tukehtumisen partaalla yskiessäni, silmät eivät ala valua vettä.
(miksi selostan flunssani vähemmän esteettisiä vaiheita julkisesti, kuulen teidän kysyvän. en ole ihan varma itsekään mutta todennäköisesti puhun taas vain itselleni. joka tapauksessa sillä on piristävä vaikutus.)
olen muuten iloinen että mulla on fiksut laitteet jotka kääntävät itse kellonsa. en todellakaan haluaisi ruveta säätämään tietsikan ja digipoksin kellojen kanssa. jossain kohti sentään munkin tekniset laitteet tottelee. <3
sain tässä hetki sitten kuulla että isän puoleiset sukulaiset ovat huolissaan mielenterveydestäni. ihan tosissaan muuten. ihmettelevät miksi olen niin hiljainen, olenko masentunut? mitäs helkkaria tollaiseen vastataan? en ole masentunut, olen vain oppinut ajattelemaan itse? puhun vain silloin kun mulla on asiaa enkä tuhlaa sanojani idioottimaiseen lörpöttelyyn muulloin kuin lähimpien ystävien seurassa? en halua selittää kaikille niitä asioita joista tykkään puhua, en halua ihmisten tunkeutuvan mun sisäiseen maailmaan.
otan kysymyksen mielenterveydestäni huumorilla, totta helvetissä tiedän etten ole ihan "normaali" mutta masennukseen mulla on kuitenkin vielä pirun pitkä matka, mähän rakastan elämääni.
sen sijaan olen loukkaantunut äitiini kohdistuvista ihmettelyistä. sanovat että äiti muutti pohjoiseen ja jätti mut tänne. jätti? olisi vaikeaa olla enemmän väärässä; äiti pitää musta parempaa huolta kuin kukaan muu, on mulle läheisempi kuin kukaan muu verisukulainen. mitä väliä fyysisellä etäisyydellä on? me ollaan puhelinsoiton päässä toisistamme.
no, se siitä. katsoin eilen West Side Storyn kuten sanoin, mutta sillä oli päinvastainen vaikutus kuin toivoin. kaipaan Rentin näkemistä entistä enemmän. Westiksellä on ehdottomasti hetkensä:
ANITA
A boy like that wants one thing only
And when he's done, he'll leave you lonely
He'll murder your love
He murdered mine!
- mutta Rentin biisit ovat niin paljon parempia, niin paljon mun tyylisempiä. *sigh* no, nyt kuitenkin sohvaudun ja nautin niistä leffoista jotka jo omistan; päivän kokeisiinluku on hoidettu.
No day but tooodayyyy! <3