mukavan rauhallinen päivä ollut, edes joulusiivous aamulla seittemän aikaan ei kunnolla herättänyt mua unestani.
barbinvaatteita olen väsäillyt omin kömpelöin kätösin siskontyttöä varten... itse tehtyjä, aitoa ö-laatua <3
postinkantaja ei huomannut/hyväksynyt/tajunnut/muistanut ottaa mukaan postilaatikkoon ripustamaamme joulupakettia. omituista sinänsä, koska muovipussi roikkui aivan kirjeaukon päällä ja siinä luki räikyvän pinkillä tekstillä POSTINKANTAJALLE. no jaa, yksi suklaarasia vähemmän hänelle.
uskon tietäväni jo puolet joululahjoista jotka saan huomenna (sukkia, suklaata, cd jonka jouduin itse hakemaan kaupasta) ja mitäs hauskaa siinä on? tosin voin 99,9% varmuudella odottaa jotakin siskoni ja äitini yhteistyön tuloksena syntyvää kieroutta, mitä se sitten lieneekään...
tästä joulusta tulee kuitenkin erilainen, sillä herään vähän väliä miettimään: mitä järkeä tässä on?
mitä järkeä nauraa ja laskea leikkiä perheen kanssa, kun se josta välitän eniten, viettää samaan aikaan luultavasti elämänsä kurjinta joulua?
mitä järkeä availla innostuneena lahjoja ja ihastella järjetöntä materiaa kun hän on menettänyt niin paljon?
mitä järkeä?
koitan kuitenkin perheeni takia käyttäytyä normaalisti. varsinkin minulle rakkaiden lasten, jotka eivät osaa nähdä tässä joulussa mitään erilaista. heidän ei tarvitse murehtia. joskus toivon tosiaan että minullakin olisi yhtä helppoa.
mutta silloin minulta puuttuisi niin paljon. jotkin elämäni tärkeimmistä asioista. tosin jos en niistä tietäisi niin tuskin osaisin kaivatakaan niitä.
valitsen silti mieluummin ymmärryksen, vaikka se tuokin nin paljon tuskaa mukanaan.
rakkaus voittaa silti kaiken. ainakin minun rakkauteni.
kaunista aattoaamua kaikille jotka välittävät. <3