IRC-Galleria

sillä ilman sinua hukun öihin sekaviin.
ja ilman sinua ilman.
ilman sinua olen puolitiessä helvettiin.

jos sä tahdot niin nimeäsi enää toista en
nyt vaikka tahdot niin kuvaas mielestäni poista en
jos sä tahdot niin tulen kallioiden läpi
jos sä tahdot niin
what ever makes you happy
jos sä tahdot niin tuon sulle tiibetin vuoteeseen.
tai siirrän pohjoisen luoteeseen
ja aina uudelleen ja uudelleen
sun muistan joskus mua suudelleen
mutta ilman rakkautta hukun öihin sekaviin.
ja ilman RAKKAUTTA olemme puolitiessä helvettiin...

She was like april sky, sunrise in her eyes.
Child of light shining tar, fire on her heart.
Brightest day melting snow, breakins throught the Chill.
october and april

He was like, frozen sky, in october night.
Darkest cloud, endless storm, raining from his heart.
Coldest snow, deepest too, tearing down the spring.
october and april

Like hate and love
World's apart
This fatal love was like poison right from the start
Like light and dark
World's apart
This fatal love was like poison right from the start

We were like loeaded guns, sacrificed our lives
We were like love undone, craving to entwine
Fatal touch, final thrill, love was bound to kill
october and april

kerto

Hate and love
World's apart
This fatal love was like poison right from the start
Light and dark
World's apart
This fatal love was like poison right from the start

october and april x3

Sainpa tietää että pitää esiintyä ens keskiviikkona koulun jossai joulu jutussa.... hiukka jännittää....

Mikä siinä kaikessa on niin vaikeaa..

Onko ketään joka osaisi ja uskaltaisi sanoa minulle, että rakastaa minua juuri sellaisena

kuin olen.. Ilman, että se olisi vain minulle lohdutus tai “kohteliaisuus” vaan, että se myös

tarkoittaisi sitä.

Tähtiä en juuri koskaan katsele. Mistään en niitä näekkään.

Iltaisin vain toivon että sydämmeni täyttäisi lämpö eikä se viileys ja ankaruus mikä

sen täyttää tälläkin hetkellä.

Lasken pään käsien varaan ja annan mielen juosta. kyyneleet valuvat silmistä poskille ja

siitä edelleen käsiin. Lattian kuviot alkavat olla jo yhtä massaa.

Näen vain silmissäni ja mielessäni kuinka seison keskellä suurta aukioo ihmispaljouden

keskellä ja nostan katseen ylös ja katson tähtiä kerrankin, mutta samalla näen kuinka ihmiset

kaikkoavat ympäriltäni… on vain minä ja tähdet ja yksinäisyys.. ei kukaan ole minua tulossa

auttamaan..

Sekuntti sekunnilta ja minuutti minuutilta tunnen kuinka muutun raskaammaksi ja yksinäisem-

mäksi… ympäriltä kuulen silloin tällöin riemun kiljahduksia ja ne kiljahdukset vain pahentavat

oloani..

Jos joku väittää, että minä pelotan sitä tai että olen vahva ja sitkeä ihminen… on hän väärässä

silloin hän ei tunne minua.. vain pari ihmistä on sanonut, että minusta on tulossa jotain niin

hienoo etten edes itse minä osaa kuvitella..

Toivon sen olevan totta, mutta epäilen hyvin syvästi…