IRC-Galleria

menin asemalle ja joku randomämmä alko juttelemaan mulle ja siinä sitten rupateltiin. ja sitten istuttiin bussissa vierekkäin. se joi kaljaa ja kerto koirista ja mä kuuntelin ja yritin olla mahdollisimman epäminä. ja selvis että se asuu samassa talossa. ja se on mun äitin kaima. ja sitten mulle jäi aika hyvä fiilis KOSKA minä en koskaan puhu ihmisille! tai enhän mä nytkään, se puhu mulle. mutta silti. mä olin ylpeä itsestäni.
mä olen nyt yhden askeleen kauempana itsestäni ja se on oikein jees.

ymmärrän, ettei kukaan ymmärrä. mutta kiitos.