Olen minä sua kattellut, niin
kirkkotietä kun astellut oot yksinäs, allapäin.
Sinut sulkenut siunauksiin,
että Luojamme varjelis sun elämäs etteenpäin.
En mä voi sulle onnea taata.
En mä paljon luvata saata.
En voi kotia mä kultaa kantaa,
mutta parhaani koetan antaa.
Kun mä nään miten liinasi liehuu,
minun rinnassa rakkaus riehuu.
Sua ootan ja melkeinpä palvon,
yöni valvon aatellen:
Tuu mun vaimoksein.