IRC-Galleria

olihan se vaan sekainen kokemus olla kuulemassa kun bösendorfer raikasi kauniita säveliä. nyt kun tuli koettua jotain ylimaallisen kaunista ja hienoa niin voi pakottaa itsensä katselemaan Hostel 2:n. Inhosin ekaa osaa ja pääsin aika tuskalla loppuun asti, mutta jostain mystisestä syystä on pakko nähdä toi toinenkin. ihminen on kyllä outo otus kun se pakottaa välillä itseään tekemään kaikkea, mitä ei oikeastaan haluaisi tehdä. tai ehkä se olenkin vain minä, jolle käy noin. se vasta pistääkin miettimään...

Perjantaina lähtee festarineitsyys. Aika kiitettävän kauan mä välttelin niitä, mutta nyt oli ihan pakko lähteä katsomaan Toria. Oon nyt jo ihan täpinöissäni siitä, että näen sen livenä. Voi morjes :)

unissaankin huristelee jo pienellä traktorilla ja rakentelee ajosiltoja, mikä on aika helvetin hauska juttu :)
Provinssiin enää viikko aikaa. Miten sekin on jo nyt? Aika porhaltaa ihan outoina pyrähdyksinä.

nyt on sit enää vuosi aikaa repiä kakskymppisenä olosta kaikki mahdollinen riemu irti. eli tänä kesänä pitää riehua niin kuin huomista ei enää tulisikaan.

Kummisetä kuoli. Eka yhtään läheisempi sukulainen, jonka hautajaisiin joutuu. mälsää...

Jos olisi taloudellisesti mahdollista piirtää lopun elämäänsä niin en kyllä muuta tekisikään :) Ei vituta edes herätä kuudelta aamulla - melko pelottavaa.

Toukuusta on tulossa fan art -kuukausi. Koitan sillä teemalla saada 2-3 uutta työtä deviant artin sivuille viikoittain. Se tuntui mukavalta tavalta varmistaa jonkin asteinen tuotteliaisuus ja kokeilla erilaisia tyylejä piirtää, ehkä jopa lisätä oma pieni kädenjälki tuttuihin aiheisiin.

Sortovalta alkaa olla melkeinpä ohi. Kolme tuntia vankilatuomiota jäljellä ja sitten alkaapi suloinen, ansaittu ja poikkitaiteellinen vapaus hyppiä kedoilla ja tanssahdella aamuun asti...

Provinssiliput on hankittu ja Torin uusi levy kuunneltu ekan kerran läpi. Odottelen ihan mehuissani sellaisia lämpöisiä kevätiltoja, jolloin voi lähteä kävelylle kuuntelemaan tuota levyä. Mun on jotenkin helpoin päästä levyyn sisälle kun vaellan jonnekin sitä kuunnellessani.

Ihme sisäinen tarve saada asioita ratkaistua. Saada ne siistiin pakettiin. Ikävää kun kaikki ihmiset ei kunnioita sitä tarvetta. Kovalevy pään sisällä vaan raksuttaa vanhoja virheellisiä komentoja, eikä siirry uuteen tehtävään ennen kuin vanha on suoritettu loppuun...