Joulun aatto nyt saa, jo ilta tummuu ja hiljenee maa. Kuka kulkee nyt yksinään kalmistoon, kuka yksin näin kylmässä on? Pieni lapsonen vain, joka näin kiiruhtain jälleen kynttilän haudalle tuo. Paikka hiljainen on, tumma liikkumaton, äidin haudalle valon hän suo.
Liekin niin häilyvän tuo hauta rakkaimman hetkeksi saa. Sitä katsovi silmin niin kaipaavin, sitä katsoo ja taas odottaa. Koska joulun hän saa, koska voi naurahtaa kera muiden taas kuin ennenkin? Mutta niin hiljainen koti yksinäisten on kuin puuttuisi siunaus sen.
Äänen hiljaisen sointuvan nyt jostakin kuulevi hän. Joka lämpimin lausehin lohduttaa, joka nousemaan katsehen saa: Älä huoliisi jää, nosta pystyyn taas pää. Joka hetki sun kanssasi käyn. Lapsi joulun mä oon, sinut vien kartanoon, josta lähdit. Sun valonas käyn.
Joulun ensimmäisen mä olla tallissa härkien sain. Sinne tähtöset tuikkivat valkeuttaan, sinne saapuivat tietäjät maan. Sitä taas viettämään sinun kanssasi jään, sinun joulusi kauniiksi teen. Sinä huomata saat: surun laaksot ja maat voivat peittyä kirkkauteen.<3
Uusimmat blogimerkinnät
- Unelmien viikonloppu Varkaudessa 20.04.
- [Ei aihetta] 30.03.
- [Ei aihetta] 23.03.
- huomennahuomennahuomenna 21.03.
- [Ei aihetta] 09.03.
- liskoja 03.03.
- [Ei aihetta] 02.03.
- [Ei aihetta] 02.03.
- [Ei aihetta] 29.02.
- jospa jo tässä elämässä 23.02.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (6)
- ▶ 2008 (101)
- ▶ 2007 (161)
-
▼
2006 (126)
- ▶ joulukuu 2006 (4)
- ▶ marraskuu 2006 (9)
- ▶ lokakuu 2006 (4)
- ▶ syyskuu 2006 (7)
- ▶ elokuu 2006 (4)
- ▶ heinäkuu 2006 (10)
- ▶ kesäkuu 2006 (2)
- ▶ toukokuu 2006 (7)
- ▶ huhtikuu 2006 (4)
- ▶ maaliskuu 2006 (17)
- ▶ helmikuu 2006 (18)
- ▶ tammikuu 2006 (40)
- ▶ 2005 (11)