Kauas se vie
tuo ruusuinen tie
joka yhdessä maahan muurattiin
teimme tien päähän
talon niin sievän
joka yhdessä yössä maalattiin
johon yritin tehdä kotini
Anna mun mennä (anna mun mennä)
mä oven avaan en henkeä saa
anna mun mennä (anna mun mennä)
en tänne kuulukaan
mun koti ei oo täällä
mun koti ei oo täällä
Ymmärrän jos
en anteeksi saa
mutten tässä voi olla kauempaa
meidän ruusuinen tie
ei kauemmas vie
liikaa sen piikit pistelee
nyt luovuttaisin avaimen
Anna mun mennä (anna mun mennä)
mä oven avaan en henkeä saa
anna mun mennä (anna mun mennä)
en tänne kuulukaan
mun koti ei oo täällä
mun koti ei oo täällä
mun koti ei oo täällä
mun koti ei oo täällä
Kadun mä ehkä tätä joku päivä
tien varresta itseni löydän
kadun mä varmaan joku kaunis pilvetön päivä
mut kulta mun täytyy vaan mennä
mun koti ei oo täällä
mun koti ei oo täällä
Anna mun mennä (anna mun mennä)
mä oven avaan en henkeä saa
anna mun mennä (anna mun mennä)
en tänne kuulukaan
mun koti ei oo täällä
mun koti ei oo täällä
mun koti ei oo täällä
mun koti ei oo täällä