Sua mä usein mietin, sua tietenkin,
ei oo oikein ollu syytä unohtaa.
Mehän oltiin rakastavaiset, mitä sitä katumaan,
vähän liian erilaiset vain, ja kumpikin kai liian omillaan.
do diii, nyt on tän talven ekat laskut laskettu.
Hyvinhä se meni, metsäreittiki tuli tutuks (etenkii se lumipenkka siinä reitin varrella )
nojoo. nyt on jalat turtana ja väsyttää ja tahron takas rinteeseen :D
kaikki niskaan kaatu paineet kasvoi,
kaikki mitä olin kokoon saanu elämä otti pois mitä antoi,
ja teki niistä verisii haavoi jotka pisti varmasti miettimään,
haluanko elää jos näin paljon joutuu sietämään,
yhen matkan varrella kiertämään mutkii,
ottamaa vastaan iskui, jotka tappaa sisältä,
hukkaa onnen, antaa tuskan viiltävän