IRC-Galleria

Mä sanoin joskus: Pitää jaksaa, mut nyt ei jaksa
Yks elämä elettävänä ja seki on paska
Mä kerroin sairaast maailmasta, siin oli oikeest
Pyytäny apuu taivaast ja ne vei rakkaan pois
En oo tyytyväinen elämään, Kuka mua auttaa vois?
En oo kertonu kellekkää mut haluisin paikkaan toiseen
Mä palan halust unohtaa kaiken ja alottaa alust
Ehkä alla palmun unohtas vaikeudet joita sattuu
Liian monesti meinannu raiteiltani suistaa
Vetäny bumii ainoastaa ku en haluu muistaa
Itseluottamus ja kusipäisyys tuonu mut tähän
Joskus rakastaa itseään liikaa, joskus liian vähän
En tee näit biisejä rahasta vaan päästäkseni pahasta
olosta joka lähtee pois mun jokaisesta sanasta
Jonka kirjotan enkä tiiä mikä mua ohjaa
Musa vie mua huipulle, elämä vetää pohjaa
Kait meen parempaa, itseeni katon peilistä
Ja meen oottaa huomista ja vihaa eilistä
Teinistä muuttunu, nyt on pakko yrittää
Mutsi käski antaa kaiken mihin sit pyrinkää
En oo tasapainonen, väliäkö sillä? En
Tipu nyrkillä, en kritiikillä, en välttämättä millään joten älä välitä
Oon vaa mies jolla ei oo mitää mitä hävitä

Kyl mä täällä pärjään vielä
Paremmin sit ku nähdään siellä
Missä sielu lepää
Unesta josta ei enää herää
Kyl mä täällä pärjään vielä
Paremmin sit ku nähdään siellä
Missä sielu lepää
Unesta josta ei enää herää

Aika kuluu nopeet ja mun vierellä muuttuu monet
Suuttuu toiset jos en tehny sitä mitä sano opet
Mä pärjään mut sitä ei huomaa ne sokeet
Jotka saa kaiken heti ja saa kaiken nopeet
En oo valmis tekee mitä vaa, mut mä
Pärjään hyvin sit ku nään sut taas tääl
Aika on perseestä, ku pitäs tietää mitä tekee
Rahaa vois tulla yhtä paljon ku sitä menee
Mut ainoo fiilis et mä pärjään kaiken läpi
Sanoissa rakkaissa eilen taas sen näki
Miten ne saa sen äkkii pois sen vitun huolen
Kaikesta ja toivoo takas aamusta heti huomen
Oon tänää parempi ku koskaan hei
Mä pärjään paremmin ku voiskaan ei
Vois kuvitella tästä jäbäst joka aina
On köyhä ja joutuu joka kerta vaa lainaa

Kyl mä täällä pärjään vielä
Paremmin sit ku nähdään siellä
Missä sielu lepää
Unesta josta ei enää herää
Kyl mä täällä pärjään vielä
Paremmin sit ku nähdään siellä
Missä sielu lepää
Unesta josta ei enää herää

Joo mä myönnän, mä pelkään. Mä en oo vahva
Silmät kii nyt ku kelaan meit kahta
Tyttö tykkään sust paljon ehkä liikaa
Sä oot aivan ihana ja mä en haluu riitaa
Mut menetän sut niinku muut rakkaat
Joka aamu pelkään et laukkus pakkaat
Pahoillani kun en osaa enää luottaa
Mut liikaa iskui, haavoja se selkään tuottaa
Puukottaa, ja sit itken vaa verta
Mut miks vitus näin käy joka kerta?
Mut kyl mä pärjään, kyllä siihen tottuu
Tuntuu vaa et elän yksin elämäni loppuu

Elämässä ei mikään oo varmaa
Ja yön pimeydessä astun vaa harhaan
Helppo poluilta livetä kalliolta sileeltä
ja sit pimeäst on mahdotonta ylös taas kiivetä

Vaikka menis järki ja tunteet ei kohtaa
Sinne välil munki jalanjäljet johtaa
Askel itselääkityksel kohti tiedottomuutta
Mun maailmas on normaalii vieroksuu todellisuutta
Ja paeta päivänsäteit piiloon pahalt maailmalta
Ei auta jos on jalat maassas, vesät maton alta
Jos haluut tappaa enkelin ni vedä siivet siltä
Mut sil on kiire sillä en haluu enää piileksii miltääm

Kyl mä täällä pärjään vielä
Paremmin sit ku nähdään siellä
Missä sielu lepää
Unesta josta ei enää herää
Kyl mä täällä pärjään vielä
Paremmin sit ku nähdään siellä
Missä sielu lepää
Unesta josta ei enää herää

Vain muutamat tiesivät, mut tämän jälkeen kaikki
Mä oon niin huonona, monesti täysin poikki
Vedän verhot joka ikkunan eteen, pysyn sisällä
En kehtaa nähdä yhtään ihmistä. Oisko vaikutusta isällä
Tai siis sillä joka mut pentuna hylkäsi
Hyvästiksi ovensuussa naamalleni sylkäsi
Onneksi mul on rakas äiti sekä pari muuta
Ja ne on elämä nii paljo et se kuivaa suuta
Fanit tukevat ja toiset panevat maahan
Kiltti Herra Tohtori, eiksjoo että saahan
Tää epävarma ihmisen puolikas päivän namit
Mä kynäni otan käteen, vedän naamaan diapamit
Mutta äiti älä huoli, mä kyllä pärjään
Jos sulta jotain puuttuu, sen mä vaikka kerjään
Mul on olemassa tarpeeks monta syytä jotta selviin
Koska mä rakastan ja uskon mun unelmiin

Kyl mä täällä pärjään vielä
Kyl mä täällä pärjään vielä

Kyl mä täällä pärjään vielä
Paremmin sit ku nähdään siellä
Missä sielu lepää
Unesta josta ei enää herää..

Joo olipa taas sit yllätys että vituiks meni nämäki pääsiäis suunnitelmat. Prkl. Hiukka vituttaaaaa. mut huomen ois tarkotus yrittää lähtee maan pakoon johonkin suuntaan.


Pyhimys - Tuhansien murheellisten lainien maa <3

Jees, pitäs lähtee kohta puolee sinne mökille riehuun. :D Kyytiä oottelen. Iskä ei vaan antanu lupaa lähtee, mut mut, ei se mtn. :s Saattaa tapaa vaan minut ku auto tulee pihaan.
Jei.
Juomaan juomaan. namnam.

Damn Damn, kotona ollaan ja väsyttää iha sikana. Menny viime päivät valvomisen puolelle.
Huomen saan uuden puhelimen jos iskä sen muistaa hakee. Hope so.
Ja perjantaina olis tarkotus suunnata mökkeilemään :DD Iskä kyl ei nyt oikeen innostunu asiasta, mut toivottavasti ei vastaankaan sano. Sillo nimittäin alkaa ehkä hieman vituttamaan jos ei heitäkää mua kaupunkiin pe :s Mut pitää ny toivoo parasta.

nyt vois mennä nukkuu et jaksaa sit huomen siivota ym.

Öitä.

The sun is sleeping quietly
Once upon a century
Wistful oceans calm and red
Ardent caresses laid to rest
For my dreams I hold my life
For wishes I behold my nights
A truth at the end of time
Losing faith makes a crime

I wish for this night-time to last for a life-time
The darkness around me - shores of a solar sea
Oh how I wish to go down with the sun
Sleeping
Weeping
With you

Sorrow has a human heart
From my God it will depart
I`d sail before a thousand moons
Never finding where to go
222 days of light
Will be desired by a night
A moment for the poet`s play
Until there`s nothing left to say

olo ku idiootilla.

Ei helvetti.
Voi rotta ja mursu.

Lopussa kiitos seisoo
ja matkan varrella kadotitte musta kaiken heikon,
mä en tahdo paeta.
Oon pahoillani kaikesta, jokaisesta arvesta.
Yhdessä pitkään käveltiin, kiitos, anteeks, näkemiin.

Harvoin olin tyhjänpanttina, asetin tavotteita.
Aivan liian aikasin astelin valokeilaan.
Hajonneita unelmia mahtuu historiaan,
mutta ilman niitä en ois kasvanu isoksikaan.
Isästä peilautuu paljon pojan tän kuva.
Arvostan luovuutta ja teen asioit oman pään mukaan.
Voittajaks ei synnytä, mut siihen kasvaa voi.
Ja hyvä valmennus saa asennevamman pois.
Ympäristö puhaltaa tuulta sun purjeisiin,
mut perämies, luotsi ja kapteeni on kaikki sun heinii.
Ei, nii helppo ku kuvittelis,
mut oon oppinu maalaa ennen ku kuivuu sivellin.
Ja mul on tarpeeks väriä ympärillä,
ja periaatehan on et täält hävitään ystävinä.
Ootte lojaalisii, oon kiitollinen siitä,
Ja vaik täs oon Ralphe, teitä Nikon nimes kiitän

Lopussa kiitos seisoo
ja matkan varrella kadotitte musta kaiken heikon,
mä en tahdo paeta.
Oon pahoillani kaikesta, jokaisesta arvesta.
Yhdessä pitkään käveltiin, kiitos, anteeks, näkemiin.

Matkani varrel ystävyys suhteit on revenny,
vaik koitan punoo ne yhteen,
se ei korvaa ajan menetyst.
Vanhat kaverit, vahvat kalterirajat sulkee.
Ku piiri ei saa ilmaa, se on tapana muuraa umpeen.
Kaikki kasvo ja se muutti lähimaastoa.
Viel joskus kosketus ystäviin saattaa käsist kadota.
Ennen tulehtu suhteet, niitten annettiin hajota.
On opittu parantaa avoimet haavat ajoissa.
Mä tiedän, et jokainen ystävist on lojaali,
siks mä luotan mun hengen ystävien käsiin ohjaimis.
Avaudun harvoin ja harvoille,
ku silmii katsotaa, ollaan tarkkoi kattoes.
Ku ongelmat alkaa kasaantuu kasvoille
on pakko jakaa tieto,
et pääsee takasin jaloilleen.
Ihmettelen miks moni suhde jää taakseni,
niin mä pahoittelen.
Anteeksi.

Lopussa kiitos seisoo
ja matkan varrella kadotitte musta kaiken heikon,
mä en tahdo paeta.
Oon pahoillani kaikesta, jokaisesta arvesta.
Yhdessä pitkään käveltiin, kiitos, anteeks, näkemiin.

Täydellinen ystävyys saa muuttumaan persoonan,
uudet puolet esiin, ku me tavattiin jo kersoina.
Persoja toisille monii monii vuosii
ja ekat kunnon dokaamiset, viinapullo puokkiin.
Jos sä muistat, mä kannoin sut jättärilt himaan,
ja sä selitit et miten rakastan sun Tiinaa.
Silti me muututtiin, kasvettiin erilleen.
Nyt eri piirit, eri paatit laskettiin vesille.
Maailma muuttuu, ja ihmiset sen mukana.
Ja vaikka mitä luvataan, ni toisemme viel hukataan.
Ne on menneitä, menneitä aikoi ne.
Mut jossain vaihees mä tyttöihi vaihdoin ne.
Alleviivan ongelmat mun oman pääni sisälle,
se on rakkaut, draama, anarkiaa, mitä suhde sisältää.
Vaikee löytää se merkitys kaikkeen,
nyt näkemiin mun rakkaat,
vaik on lähteminen vaikeet.

Lopussa kiitos seisoo
ja matkan varrella kadotitte musta kaiken heikon,
mä en tahdo paeta.
Oon pahoillani kaikesta, jokaisesta arvesta.
Yhdessä pitkään käveltiin, kiitos, anteeks, näkemiin.

Lopussa kiitos seisoo
ja matkan varrella kadotitte musta kaiken heikon,
mä en tahdo paeta.
Oon pahoillani kaikesta, jokaisesta arvesta.
Yhdessä pitkään käveltiin, kiitos, anteeks, näkemiin.

Menee illat pilalle ajatuksen voimalla.
Ei tarvii ku vähä ajatella nii rupee vituttaan.

Sinä muistat merkkipäivät ja laitat nimeni korttiin
Minä eksyin kantabaariin kun piti löytää postiin
Kuulin kyllä miten tuli toimia
Vaikeaa on tällä päällä mitään oppia

Et istu kalliolla kun siitä saa sen vaivan
Etkä nuku laiturilla on sängyt sitä varten
Sä tiedät miten maailma kaipaa järkeä
Tiedät miten tyhmyydestä syntyy häpeä

Vaikka niin kuin yö ja päivä ollaankin
Ei kukaan muu sovi siihen paremmin
Vaikka niin kuin yö ja päivä ollaankin
Ei kukaan muu sovi siihen paremmin

Nyt makaan sinua vasten ja tunnen kuinka huokaat
Huokaat kun elämä on liian raskas kantaa
Mä tiedän ettei mikään meitä yhdistä
Ja tiedän ettei mikään meitä pidä erossa

Vaikka niin kuin yö ja päivä ollaankin
Ei kukaan muu sovi siihen paremmin
Vaikka niin kuin yö ja päivä ollaankin
Ei kukaan muu sovi siihen paremmin