IRC-Galleria

2 x 10h autos yhteesä. Ei vittu et perse repee koht. Pelattii vaa koko matkat kortti ja haistii meiä inva taksis, aika invoiha myö oltiiki mut anyways. Kisat meni omalt osalt iha jees, ei tullu kultaa, hopeet eikä pronssii mut tunnelma säily loppuu asti. Oltii yöt hotelli Cumulukses ja käytii tekee kaverin kaa baari-kierros, jonne sit paloki hiuka rahaa. Muuta reissust en uskallakkaa kertoo ku se on liian häiriintynyttä tekstii. ;D

P.S. Odotan innolla Raision osa-kilpailua ens keväänä, ku päästää taas kiesittelee inva-taksil ja "nukkuu" hotelli Cumuluksee. :D

On se vaa keilailu nii mukavaa laji. :)

(öitä!)

Kadun mitä tein. Sitä tuskin koskaan anteeksi saan.
Vaikka sitä haluaisinkaan.

Aikani on nyt pysähtynyt, sitä liikauttamaan en pysty.
Olen kuin rikki mennyt kello, viisarini eivät pysty enää liikkumaan.
Elän päivää jolloin virheeni tein, aina vain uudelleen ja uudelleen.
Onko yö vai päivä, sillä minulle ei väliä olen lain.

Elämäni on nyt kuin ääretön palapeli, en saa sitä koskaan valmiiksi.
Tuntuu kuin suurinosa paloista puuttuisi, niitä mistään en löydä.
Ilman apua sen kokoamisesta selviäisi en.
Onneksi minulla on hyviä ystäviä jotka sen kokoamisessa auttavat.

Virheitäni olen ottanut opikseni.
Sitä en sanoilla todistamaan pysty, koska sanani ovat kuin ilmaa.
Ilmaa ei voi nähdä, sitä ei voi koskea, voiko siihen luottaa.
Luottamus on arvokas asia, sen avulla me ihmiset voimme päästä yli esteiden.
Jos petät jonkun luotamuksen se on kuin kaataisit esteen toisen niskaan.
Luottamus on tärkeä mutta samalla vaarallinen asia.
Sillä voit auttaa, mutta myös tuhota toisen elämän.

Mikä on ihmis luonto, voiko sitä ymmärtää.
Itse en voi itseäni ainakaan enää ymmärtää, olen tehnyt liian paljon väärää.
Olen antanut liian monen kärsiä puolestani, heitä auttamatta.
Oma itsekkyyteni aiheuttaa ihmisille surua ja murheita.
Kyyneleet valuvat pitkin poskiani kun ajattelen aiheuttamaani tuhoa.
En enää toivo elämässäni muuta kuin anteeksi antoa.