Lasiin piirretty
kuva maisemasta,
kauniista ja hohdokkaasta,
pieniä viivoja
täynnä väriä ja iloa.
Kunnes se särkyy,
minun kuvani,
sadoiksi pirstaleiksi,
joita kukaan ei korjaa,
ennen kuin katson
totuutta kuvasta.
Takaa värikkään lasin,
paljastuu musta maailma,
täynnä sotaa,
väkivaltaa ja murhetta.
Tahdon takaisin,
kauniin kuvani,
mutta todellisuus
on painettu minuun,
kuin kaiverrus puussa,
se ei häviä,
se on minussa.
Ehkä ainut mitä voin tehdä,
on yrittää tuoda
pieni piste väriä,
synkkään harmauteen.
Edes yksi siru
siitä kuvasta,
joka särkyi
ja näytti maailman.