Ajassa takaisin,
vuoden, kaks.
Joskus asiat olivat helpompia,
maailma oli mustavalkoinen.
Harmaista sävyistä on hankala erottaa,
mikä on oikein,
pitääkö kaikkea sietää.
Pienenä mikään ei muuttunut,
vaikka vuosia kului.
Enää en tunnista ystäviäni,
maailma jätti heihin jäljen,
enkä minäkään ole sama.
Onni vaatii veronsa,
muuten värejä ei voi erottaa,
ne sotkeutuvat vain massaksi.
Ilman ikävää
mitään ei olisi voinut kokea,
se sattuu,
se muuttaa,
repii arpia.
Ystävyys säilyy,
eivätkä muistot katoa.
Elämään täytyy oppia,
olemmehan kokeneet yhdessä,
maailman onnellisimpia hetkiä.