IRC-Galleria

Jos ei sul oo ain iisii, et oo yksin, ei oo mulkaa
Muista et kaikki mikä kiiltää ei oo kultaa

Elämä on liian lyhyt pelkkään valitteluun. Rakasta niitä jotka ovat sinulle ystävällisiä. Unohda ne jotka eivät sitä ole. Kaikki asiat tapahtuvat jostain syystä. Jos saat uuden mahdollisuuden, tartu siihen molemmin käsin. Jos se muuttaa elämääsi, anna sen tapahtua. Kukaan ei sano, että elämä on helppoa vaan se on elämisen arvoista.

"Paljastan nyt 10 totuutta itsestäni. Sen jälkeen haastan 4 ihmistä tekemään saman."

1. Seurustelen.
2. Puhun paljo.
3.Myöhästyn aina ja jokapaikasta
4. Hajotan kaiken mihin kosken ( voin sanoo noin kolmen tietokoneen, kameran, telkkarin, pyörän ja puhelimen perusteil)
5.Mull ei ole yhtä parasta kaveria.
6. Tykkään hiihtää.
7. En omista lenkkareita.
8. En voi sietää joulua.
9. Oon muuttanu 16 vuoden aikana ainakin 17 kertaa.
10.En osaa olla vihanen.

Haastan
Kristan- kr`
Tuulin- tuudir
Roosan- RouzQ
Maijun- mayy

Kun pyryttää ja pajutkin taipuu
kinosten alle hautautuu.
Täytyy olla lujasta luusta
että selviytyy
Tuulimyllyjä vastaan
täällä taistellaan
Viima hiuksissa viipyy
hetken vaan
Toiset nuorena nukkuu
joskus se pelko uniin kulkeutuu
Sitten sinä oot siinä

Vien tämän kauas
Ja annan eteenpäin

Sun täytyy mennä

Minä jatkan
Sinä jatkat

Ja me ei olla niin kuin muut
Jos taivas vuotaa
Sen haava umpeen suudellaan
Me ei olla niin kuin muut
Kun kauas juostaan
Mä pidän sun kädestä kiinni
En päästä irti

Aika tekee meille tietä

Et tiedä miten tahtoisin
kuinka kovasti yritin

eihän jäädä sitä laskemaan
mitä jäljellä on
ei vähällä vaivalla
vaan suurella tahdolla
nää tarinat syntyy

tiedäthän sen
ne muistot on menneisyys

nyt sä tahdot tietää, tietää kestääkö tää

Pidetään huolta siitä, ettei tule naulanreikiä. Lue koko tämä kertomus aina viimeiseen lauseeseen asti. (Tärkeintä onkin lukea viimeinen lause)

Olipa kerran pahantuulinen pikkupoika. Hänen isänsä antoi hänelle pussillisen nauloja ja sanoi, että joka kerran kun hän menetti malttinsa, hänen tuli vasaroida yksi naula aidan takaosaan.
Ensimmäisen päivän naulasaalis oli 37 naulaa. Muutamien viikkojen aikana poika oppi hillitsemään kiukkuaan ja päivittäin naulojen lukumäärä yhä pieneni. Hän huomasi, että oli helpompaa hillitä itsensä kuin takoa nauloja aitaan.
Vihdoin koitti päivä, jolloin hän ei kertaakaan menettänyt malttiaan. Hän kertoi siitä isälleen ja tämä ehdotti, että poika vetäisi aidasta pois yhden naulanjokaisena sellaisen päivänä, jolloin hän ei kiivastunut.

Päivät kuluivat ja lopulta nuorukainen voi vihdoin kertoa isälleen, että hän oli poistanut kaikki naulat. Isä johdatti pojan kädestä pitäen aidan luo. Hän sanoi: 'Olet tehnyt hienoa työtä poikani, mutta katsopas aidassa olevia reikiä. Aitaa ei koskaan enää saada entiselleen. Vihapäissäsi sanotut sanasi jättävät juuri tämänlaisia arpia. Voit iskeä veitsen toiseen ihmiseen ja vetää sen ulos. On ihan samantekevää, kuinka monta kertaa pyytelet anteeksi - haava on yhä olemassa. Sanoilla aiheutettu haava on aivan yhtä paha kuin ruumiillinenkin'.
Ystävät ovat tosi harvinaisia jalokiviä. He saavat sinut hymyilemään ja rohkaisevat sinua onnistumaan. He kuuntelevat meitä, he lausuvat meille kiitoksen sanat ja haluavat aina avata sydämensä meille.

Osoita ystävillesi, kuinka paljon heistä välität ja lisää tämä päiväkirjaasi.
Suo minulle anteeksi, jos joskus jätin sydämeesi naulan reiän..

Jesse: Miro on ihan pelle
Mie: mill perusteil
Jesse: no onvaa ihan PELLE
Mie: nyt suutuin : (
Jesse: no hyvä!