Viiltosi sydämeeni jättää jälkensä,
kuten myös ne kauniit sileät entiset jalat,
aivan tohjona kuten loskainen tie joka on jäätynyt.
Kämmenselässä sinun puumerkkisi.
Kellot ne lyö,
lyö kumeasti.
Enkelit laulavat suruvirttä,
veriset kyyneleet tuhrivat kauniin paitasi,
kyyneleet ovat minun suolaani.
Auta rakas,
tunnen kuinka sydämeni kiedotaan vielä pienempään kapaloon.
Siellä se tukehtuu pikku hiljaa,
kutistuu olemattomiin.
Auta joku,
joudun katsomaan vierestä,
kuinka kaunis tekee kuolemaa.
Oma kuolema niin tuskainen ja kipeä,
Se sattuu vieläkin.