En muista eilen kuka sänkyni petasi.
Muistan kyllä tarkat ajat jokaiselle buranalle ja sille yhdelle vahvemmalla kipulääkkeelle.
Pääni räjähtää ja mahani turpoaa entisestään,
vaikka se tuntuu uskomattomalta.
Olen mennyttä.
Muistan myös kaikki päivätorkkuni salaman kirkkaana.
Mutta pakko kivun mennä sivuun.
Päivä Puuhamaassa on edessä.
Ja ilta pois kotoa,
en kestä.