Eilinen maanantai oli aika eksoottinen.
Maanantain yön uni pyöri koko päivän mielessä.
Teki mieli puhua siitä.
Teki mieli itkeä ja puhua koko päivä.
Mutta ei.
Hyppelehdin vain pirteänä ja iloisena ympäri koulua.
Juu, sellainen olen.
Helvetin vanhemmat kun kasvatitte minut vetämään roolia.
En jaksa enkä halua.
Jos jään kotiin, se olisi äidin kanssa kaksistaan oloa.
Sitä en kestäisi, sillä jossain vaiheessa itkisin varmasti.
Parempi mennä kouluun,
vaikka se ahdistaa liikaa.
Perjantaita pelkään eniten.
Eilen tuli tieto;
Lauantaina enkelilapsesta tulee enkeli,
ja ensi viikolla lähtee hiukset.
Mitä sinussa on sisällä?
-Enkeli jonka kanssa alle viikko aikaa.
Ja kun ei itse uskalla irrota, ei mielellään soisi toisenkaan lähtevä.