IRC-Galleria

Tänään puhuimme Inkan kanssa tänään paljon.
Olen ylpeä meidän aikaan saannoksista :)
Tämä tule etoimimaan, tiedän sen <3

Rakastan sinua pieni <3

Olen ihan sekaisin.
Paljon olisi vaihtoehtoja joista valita, mutten osaa päättää.
Enkä tiedä tahdonko. Tämä tilanne mikä nyt on on tuttu ja turvallinen,
mutta erittäin ahdistavaa.
Tiedän, että tarkoitat vain hyvää ja haluat auttaa,
mutta en tiedä.
Äh, ahdistaa ja olen sekaisin.
Tahdon vain olla, mutta silti mennä ja tehdä.
Ei puhuta tästä? Tai puhutaan, mutta ilman huutamista ja anna minun sanoa loppuun ja selittää,
kaikkineen taukoineen ja hiljaisuuksineen.

Anna anteeksi minun saamattomuuteni.
Sairaslomalla en saanut vain olla, joten yritän sitä nyt,
ennen kuin joudun palaamaan töihin ja kouluun.
Haluaisin ottaa vapaa päivän itsestäni ja ajatuksistani.
Vapaa päivän sinusta ja perheestä.
Olla ihan yksin vieraana jossain kaukana.
Pitäisikö jäädä Tallinnaan joksikin aikaa kun sinne menee hiihtolomalla?
Tosin se ei ole järkevä vaihtoehto, sen voimme unohtaa.
Ehkä muutan luoksesi? Mutta sitten taas vanhemmat,
he ovat yllättyneitä ja hämillään, ehkä vihaisiakin siitä kun eivät tiedä missä mennään ja eivät anna minun tulla. MInun syyni, tiedän. En vain osaa puhua heille.
Pitäisi yrittää.
MUtta miten kertoa se kaikki mitä on tapahtunut. Ilman että ryhtyisin hysteerisenä itkemään ja saisin paniikkikohtauksen. Tarvitsen nyt aikaa miettiä tilanteen uusiksi.
Päättää mitä tehdä. Ja toivon että ymmärrät päätökseni ja hyväksyisit sen. Ilman että siitä koituu riitaa tai nahistelua.
Taidan jo arvata päätökseni, mutta ei ole varmaan. Ensi yö tulee olemaan yhtä vähä uninen kuin kaikki edeltäjänsäkin.

Kiitos ja Anteeksi.
Tai ei, ei minun pidä olla aina anteeksi pyytämässä.
Miksi pyydän anteeksi että en tiedä? voin kyllä pahoitella,
mutta ei se ole anteeksi pyytämisen tarvi.
Olen kiltti, tiedän sen, haluan kaikille lähimmäisilleni hyvää, mutta jos jollekin olen kiltti,
toisen mielestä olen itsekäs.
Se sekoittaa minun pientä päätäni joka on aivan sekaisin jo ilmankin.

Viime yö oli kamala.
Itkin ilta kymmenestä aamu kuuteen.
Sain nukuttua aamu seitsemästä aamu yhdeksään.
Ja nyt odotan pelolla tulevaa.

Ostin uudne puhelimen.
Samsung x160.
Ja se ahdistaa mua. Ei ole tekstiviestilaskuria vaikka halusin.

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/200802057203177_ul.shtml

hullu

Olo on kovin vaikea. Siitä jäljetkin kertoo.
Olen kuulemma negatiivinen ihminen. Juu,
semmoisethan ihmiset saa järjestettyä kolmen vuoden tili- ja palkkanauhat.
Vatsat ja punnerruksetkin on tehty.
Ja huomenna on vp.

Anteeksi jos häiritsen mutta oli pakko kirjoittaa
On liian kauan mennyt jotta uskaltaisin soittaa
Muistatko tähdet muistatko edes minua
Olen täällä yhä ja ajattelen sinua
Minulla ei mene hyvin kiitos kysymästä
Liian kauan olen ollut erossa ystävästä
Joka aina kuunteli ei lakannut ymmärtämästä
Aina löysi valoisat puolet asiasta pimeästä
Sinua muistelen luon katseeni tähtiin
Tuhatmäärin me niitä sinä yönä nähtiin
olisipa ollut aikaa lisää sitä vain hetki
yhdessä olo kuin taikaa kaiken kruunas se retki
Vain me kaksi tähdet ja kuu
Oli maailmasta suljettu pois kaikki muu
Muistatko mua enää muistatko retken?
Niinhän se on hyvä kestää vain hetken

kertosäe:
Muistatko tähdet muistatko edes minua
Olen täällä yhä ja ajattelen sinua
Suon katseen tähdille noille
Maailman paino putoaa mun hartioille
Toivon vaan et jälleen tavataan
Ja yhdessä vanhoja muistellaan
Oltiin kavereita kasvettiin yhdessä
Nyt kaikki on pois vain hetkessä

äh, kaikki on niin kamalan laihoja.
Minäkin tahdon.

Sun takii mä jaksan hengittää, sun takii jaksan elää. Oot se syy miks mä aamuisin nousen, oot se mitä ilman ei ois mitään.

Eilen oli 7kk päivä <3
Meni nätisti, ei riidelty.
Toin Inkalle ruusunkin :)

Tänään on vp, illal vaan töitä.
Koko viikko ollut jotain.
Maanantaina hammaslääkäri ja lenkki Anninan kanssa,
tiistaina terapia, keskiviikkona Inkan luona koko päivä,
tänään töitä, huomenna Inka meille.
Hui, ihanaa kun on tekemistä, vaikka ei ne koko päivää vie :)