Juteltiin tänään kaverin kanssa miten ikävä sattuu,miten ikävä voi ollakkaan.Miten toista voi kaivata, toista voi rakastaa.
"Anna mulle mahdollisuus.
Anna mulle mahdollisuus rakastaa.
Rakastaa sua.
Vuodatan verta, vuodatan kyyneleitä.
Itken silmäni kuiviksi ikävästä.
Piirrän käteni täyteen nimeäsi.
Nimesi perässä on aina sydän.
Sydän jos kaksikin.
Juon itseni hengiltä ajatellen sua.
Pelkästään sua.
Rakastan liikaa.
Ensimmäistä kertaa elämässäni rakastan näin paljon.
En voi uskoa että teen tämän itselleni.
Tapan itseni ikävällä.
Musta tulee ihmismassassa liikkuva kuollut,
ellen ole jo.
Hymyä et musta enää saa.
Et hymyä, et naurua.
Mun sydän on kuollut.
Kuollut ikävään.
Tarvisin itselleni ystäväisen joka heräisin aamulla mun vierest.
Heräisin onneen, heräisin rakkauteen.
En pelkää rakkautta vaan sen menettämistä.
En kestäisi sitä toista kertaa.
Älä tee sitä mulle."
