On vaan liian raskas taakka päällä
ja se taakka painaa yöllä ja päivällä
Ei se anna rauhaa, eikä täällä pysty nauraa
mitä mä voin tehä jos ei kukaan pysty auttaa?
Istun pimees, kädet ristiin illal pistän
tää kipu kasvaa joku rinnas pistää
rukoilen vaikken usko mihinkää Luojaan
ne seuraa aina peräs vaik yritän suojaan
katon kuuta, ei pysy katse auringos
veri valuu, mun ranteet auki on
itku valuu poskel, mun sisää koskee
Mä oon niin iloinen kun näin sut jossakin
Telkkarissa tai kadulla matkalla jonnekin
Onnelliset kulkee käsikkäin ja hymyillen
Moni paikka kutsuu Minnekään mä kuulu en
En osaa olla avoin niinku normaalit
Mä en kuule huutoo tuu kuiskaan se korvaani
Sen mä ymmärrän mut ei se piristä
Mä en jaksa edes silmiä siristää
kuinka mä tunnen sen ikävän ja kaikkee
se on vaikeet anna mulle anteeks
mä valitsin mun tieni vaan huonosti
mä tiedän sen et sulla menee huonommin
ja vaikka mä syytin sua kaikest
niin ymmärrä et mullaki on vaikeet