Oon menettäny uskon elämään ja rakkauteen
sitä oikeeta ei löydy, ei tuu valoo harmauteen
oon miettiny kuolemaa
nyt tosi paljon
kävelee ulkona yksinään mun elämän varjo
mut luonteeseen ei sovi yksinäisyys
mä en oo hyvä ihminen
oon tehny liikaa väärää
enkä enää tiedä elämäni määränpäätä
Tuntuu et kun menee ees jotenki hyvin
ni ihan varmasti osaan onneni tyrii
nyt tulis se oikee, ottas mua kädestä
sen jälkeen mulla ei ois hätää mistää, jea
et tarvi mua, ymmärrä
jatkakaa kaikki elämää onnellisesti
mun elämäni taisi olla kestävyyden testi
et kauanko jaksan ottaa paskaa niskaa
17 vuotta ei huono tulos ollenkaan
oisin vaan halunnu sen tytön
miks kusin? haluun ruveta huutamaan
on niin ärsyttävää aina pilata kaikki
kukaan ei kuuntele vaik olis sanottavaa
ja siks tuun yksin kotiin sanottamaan