Olipa kerran.... Niin. Mitä oli. Olipa kerran herra ja rouva. Herra ja rouva asustivat yhdessä ja harrastivat joka päivä omaa pientä smool toolkkiaan.
R: "Kulta, pesitkö jo kurkun?"
H: "En vielä, ajattelin tänään jättää pakkausmuovin päälle, sinähän pidät siitä niinkin?"
R: "Niin, pidänhän minä. Ja säästäähän siinä ainakin hiukan vettä, mutta huomenna haluaisin sydä sitä paljaana, onnistuuko?"
H: "Onnistuu toki, rakkaani."
H: "Rakas, puhuit joskus siitä, että haluaisit kovertaa ne kurpitsat. Et kai ollut tosissasi?"
R: "No en ihan tosissani, se oli vain huono kurpitsakausi."
R: "Tänään ei syödä omenapiirakkaa, laitoin täytteeseen vahingossa tomaattimurskaa."
H: "Voi kulta, ei se minua haittaa. Omenapiirakka kelpaa minulle kuitenkin aina. Mitä jos tänään kokeiltaisiin sitä sen kurkun kanssa?"
R: "No mutta, voisihan sitä aina kokeilla, kuhan ensin vain varovasti kokeillen, se saattaa maistua oudolta."
R: "Voi että. Kylläpä tuo kurkku olikin hyvää dipin kanssa!"
H: "Mukavaa jos maistui. Tein sen dipin ihan vain sinua ajatellen."
Ja näitä lähes päivittäin käytyjä keskusteluja eläen, herra ja rouva elivät elämänsä onnellisesti loppuun asti.