Ville ja Paavo
Olipa kerran Paavo Pesusieni ja Ville Vesimyyrä. He olivat molemmat kolme senttiä pitkiä, ja heillä ei ollut muita kavereita. Eräänä päivänä Paavo halusi uimaan. Hän sanoi Villelle että mennään uimaan. Ville sanoi että mennään vaan. Sitten molemman juoksivat kotiin kysymään lupaa ja hakemaan tavarat. Sitten he lähtivät eteenpäin. Kun Paavo ei jaksanut kantaa reppuaan he vaihtoivat. Ville piti kuulokkeita kun Paavo pysähtyi ja huusi Villelle mutta Ville ei kuullut. Paavo eksyi ja alkoi huutaa. Sitten Paavo huomasi että puskassa oli Ville. He elivät elämänsä loppuun saakka.
Valas, joka ei osannut uida
Olipa kerran maitovalas, jonka nimi oli Pörrö. Se oli kolmannella luokalla. Se ei osannut uida. Hän meni uimakouluun. Vaikka hän oli kolme vuotta ollut uimakoulussa, hän ei oppinut uimaan. Eräänä päivänä oli taas uimakoulu. Silloin isä suuttui ja sanoi että mene veneellä. Kun olette sitä harjoitelleet. Sitten suuttui äiti ja sanoi että menköön poika lentokoneella. Sitten Pörrö sanoi että menen uimalla, ja Pörrö lähti uimaan. Vihdoin Pörrö oli perillä. Hän huokasi syvästi ja sanoi että me muutamme tänne. Siellä oli niin siistiä ja kaunista että. Nyt soi koulun kellot. Valaat juoksivat kouluun. Pörrö oli koulun pienin valas. Hän sai paljon kavereita. Kun koulu loppui he menivät kotiin. Pörrö sai parhaan kaverin, jonka nimi oli Pinne Perttinen. He leikkivät elämänsä loppuun saakka.