Voi kuinka toivoisin niin et hiekka jäis tiimalasiin
Vielä jokin mut pysäyttää ja saa ymmärtämään
Vaikka toivoinkin niin ei hiekka jäänyt tiimalasiin
Onni jotain on suurempaa
Voisimpa sydämeni pelastaa
Astun varoen valkoiseen huoneeseen hiljaiseen
Elämästäs taistelemassa sut nään paikoileni jään
Sitruunaperhonen viereesi laskeutuu
Kuinka toivoisin niin et hiekka jäis tiimalasiin
Nyt kun jokin mut pysäyttää ja saa ymmärtämään
Vaikka toivoinkin niin ei hiekka jäänyt tiimalasiin
Onni jotain on suurempaa
Voisimpa sydämesi pelastaa
Nousen pyrän selkään, katson taakseni
Kuinka pienistä murheista olenkaan voinut valittaa
Sanon itsellein, ole hetki hiljaa nyt, ja olen hetken hiljaa nyt
Nyt kun jokin mut pysäyttää ja saa mut ymmärtämään
Vaikka toivoinkin niin ei hiekkas jäänyt tiimalasiin
Matkastasi silti jälki jää
Perhonen viereltäsi lennähtää