Vieläkin oon kipeenä,tuntuu ettei helpota millään ja kaiken tän lisäks on tullu kamala yskä päälle,tuntuu et tukehtuu,toivottavasti nuo lääkkeet alkaa pian puremaan.
Joo,huomenna sitä on taas yks vuoden raskaimmista päivistä.Mitenhän senkin kestää:(. Sitä aina muistaa koko lopun elämän kun Joanna synty,koko synnytys kertomuksen minutti minutilta.Ikävä ei tunnu koskaan helpottavan mutta eikai sitä kukaan tervejärkinen pysty unohtamaankaan. Sitä vaan miettii että minkähän näkönen Joanna-enkeli nyt olisi(hitto et alko itkettää).Kiltti lapsihan Joanna oli vauvasta lähtien kunnes se ikävä tapaus sattui mutta siitä ei sen enempää.Rakas tyttöni olisi täyttänyt 16-v.Aivan ihanat kirkkaan siniset silmät,moni poika ois sulannu sen tytön käsiin.Tuli vaan nyt taas yks laulu mieleen mikä myös koskettaa tosi paljon,laitan sen tähän alle:
Elton John - Blue eyes
Baby's got blue eyes
Like a deep blue sea
On a blue blue day
Blue eyes
Baby's got blue eyes
When the morning comes
I'll be far away
And I say
Blue eyes holding back the tears
Holding back the pain
Baby's got blue eyes
And shes's alone again
Blue eyes
Baby's got blue eyes
Like a clear blue sky
Watching over me
Blue eyes
Ooh I love blue eyes
When I'm by her side
Where I long to be
I will see
Blue eyes laughing in the sun
Laughing in the rain
Baby's got blue eyes
And I am home again.
Niin se vaan on,silmät kostuu kyyneliin mutta nää on niitä raskaita päiviä,kaikki vanhemmat varmasti tietävät miten tuska ja ikävä vihloo aina merkkipäivinä.