Helpompaa olis kai olla erakko. Niin kuin Into the wildissä. Ottaa vaan ja lähteä johkain keskelle vielä-enemmän-ei-mihkään. Kuolla myrkkymarjaan. Aika. Jee. Tekis vaan mieli joskus olla irti. Siis kaikesta. Tai no. Ehk jotain ottasin mukaan:) ..Koiran:P Ei olis mitään odotuksia, eikä kukaan kattos pahalla. En sano, et antasin periks ja olisin mitä ne odottaa, mut on se välillä väsyttävää rimpuilla irti. Sit nauttia vähän aikaa omassa maailmassa ja taas törmätä uusiin kuiskauksiin ja paheksuviin katseisiin ja soosoo-sormiin. Antais jo olla. Rakastais ymmärtämättä:)
Ollaanko rakastettavia ollaanko?? Ja jos ei olla, niin haittaneeko tuo. Jos ei haluu olla, niin ei haluu olla ja sillä sipuli.