Voitko auttaa mua...
Hirveä olo... En tiedä enää mitä tehdä... Ei pysty oikeen syomään & nukkumaan... Ei mitään... Voitko tulla jo takaisin ja lopettaa tän satuttamisen.... Mä en jaksa enään...
Missääsn ei ole hyvä olla paitsi mun rakkaan kanssa kahdestaan.... Mut ei... Mä oon ihan yksin.. ilman kenenkään tukea tai edes seuraa.... ihan yksin... Ei ketään lähellä... Aivan yksin... miettien vaan sua... Miettien että miten sä oot voinu tehdä tän meille... Minkä takia sä teit tän... Kenen takia... tai minkä asioitten takia... Me ollaan niin tietämättömiä sun ajatuksista ennen sitä junaa joka tuhos meidän läheisen ystävän... monien rakastaman emmin jonka harva tunsi mut moni rakasti!
Mä haluaisin niin tietää mitä sä sillon ajattelit... Ja haluaisin mennä ajassa takasin päin ja ottaa sut pois sieltä radalta! Hyppäisin vaikka ite sinne.. kunha sut sais takas tänne..
Tää on ihan hirveetä ilman sua! Vaikee kuvitella ees elämää mitenkä päin eteenpäin... ei mitään tietoa mitä tulee tapahtumaan... Mä elän vaan sekuntti kerrallaan ja mietin sit vasta joskus pitkän ajan päästä niitä asioita! Nyt mietin vaan sua ennen ja jälkeen sun kuoleman... Miltä susta on tuntunu & mitä oot ajatellu
Ja miltä sä oot näyttäny sen jälkeen ja ootko sä lähteny täältä enkelinä niin ku mä kuvittelen... ootko sä nähny mitä sen jälkeen ku se juna suhun törmäs!?!? Asioita mitä mä en tuu koskaan tietään ennen omaa kuolemaa....
