Kujakissat järjestivät kissanvalssit ja jokaisen piti pukeutua naamiaisasuun.
Ilta läheni ja kissat alkoivat kerääntyä tietylle kujalle, josta raikui musiikkia.
Sieltä saattoi löytää ruokapöydän, joka oli pullollaan kalaa, makkaraa, kissanminttua jne.
Asuja oli moneen lähtöön mustasta keltaiseen ja puvusta glamour-mekkoon.
Sattuipa valsseihin tulemaan kulmien musta kolli, joka oli pukeutunut verenpunaiseen sametti asuun.
Kukaan ei varsinaisesti tuntenut häntä tai nähnyt ja hänellä oli maski joka peitti hänen silmänsä.
Neito kissat ihastelivat tuota tulokasta ja toivoivat, että hän tulisi hakemaan valssiin.
Mutta ei, sametti pukuun pukeutunut musta kolli istui juhlien nurkassa maiskutellen kissanminttua.
Sattuipa paikalle myös kulmien herttuatar kissa, joka oli vitivalkoinen ja oli pukeutunut punaiseen kellomekkoon.
Neidille olisi ollut hakijoita valssiin, mutta hän torjui kaikki kujan kollit.
Musta kolli katseli tapahtumia sivusta ja aikoi tehdä siirtonsa.
Hän meni ja kumarsi herttuattaren eteen ja kysyi; "Soisiko arvon herttuatar minulle tämän valssin?"
Herttuatar käänsi vain katsettaan ja pöyhisteli rintaansa.
Musta kissa nauroi ja tarttui neitiä tassusta pyöritellen hänet valsiin.
Herttuatar ei voinut enää poistui tanssilattialta, kun kerran hän oli sinne joutunut.
Hän pöyhisteli rintaansa ja oli loukkaantunut olevinaan, mutta musta kolli huomasi kyllä ettei näin ollut.
Lopulta herttuatar ei voinut olla tutkimatta nuita kullankeltaisia silmiä, jotka pilkistivät maskin alta.
Hän vaipui transsiin ja antoi mustan kissan viedä häntä.
Lopulta valssi loppui ja parit hyvästelivät toisensa.
Musta kissa kumarsi ja juoksi tanssilattian poikki aidalle, joka erotti kissat ja kaupungin.
Herttuatar juoksi mustan kollin perään ja katsoi vielä kerran nuihin kullankeltaisiin silmiin, jotka katosivat lopulta yöhön.
Herttuattaren eteen tippui tuo samainen maski, jonka omisti musta kissa.
Herttutar itki ja kuuli myöhemmin, että musta kolli oli poistunut kaupungista.
Pitäisikö meidänkin tyytyä siihen vähään mitä meillä on, eikä vaatia yli rajojemme?