IRC-Galleria

ME SINKUT! Kopioi tämä blogiisi vain, jos olet sinkku ja haluaisit jonkun! (:

Homma menee näi: Kysy minulta 3 kysymystä
ja minun pitää vastata niihi jokaisee. Siis aiva jokaisee.
Laita sitte tämä omaa blogiis, jos siis haluat tietää mitä muut
haluavat sinulta kysyä

Ensimmäinen TYTTÖ joka laittaa tähän ´MINÄ´ laitan hänet nimimerkkini LOVES ja sen tytön nimi ja pidän sen viikon ajan :)
kopioi blogiisi jos uskallat :)

Heräät yöllä. Ystäväsi on teillä kylässä. Häntä ei näy missään. Huoneesi ovi on auki. Myös huonettasi vastapäätä olevan huoneen ovi on auki. Venyttelet pari kertaa ja pidät silmiä suljettuna sen aikaa. Kun avaat silmäsi, sydämmesi nuosee kurkkuun. Näät sen. Näet hänet. Vastapäätä olevan huoneen ikkunasta näkyy kasvot. Hänen ihonsa on valkoinen. Viti valkoinen. Se tuijottaa sinua. Se katsoo sinua suoraan silmiin. Sitten hän laahustaa.Laahustaa hitaasti. Kohti sinua.Tuijottaen. Kiljaiset. Kiljaiset niin kovaa, kun kurkusta lähtee. Kiljaiset uudestaan. Mitään ei tapahdu, ei kuulu. Näet vain, kun hän tulee kohti sinua. Se menee suoraan läpi kaikkien tavaroiden. Kiljut, mutta ketään ei tule. Otat puhelimen viereltä. Puhelin on sulkeutunut. Jähmetyt. Tutiset kauhusta. Kun hän on vielä jonkin matkan päästä sinusta, nappaat kynän ja paperia. Kirjoitat jotain. Kiljut, näet että hän on lähellä. Pian et näe enään mitään, muuta kuin valkoiset kasvot jotka lähestyvät. Muuten kaikkialla on pimeää. Näet kasvot tarkasti. Silmät ovat katseettomat. Ne vain tuijottavat, sinua. Sinä vain kiljut, toivoen että joku tulee. Mutta kukaan ei tule. Et voi lopettaa kiljumista. Kaikki pimenee. Yhtäkkiä kiljunta lakkaa. Sinusta ei ole mitään jäljellä.
Aamulla äitisi tulee huoneeseesi. Hän ihmettelee, missä olet. Hän näkee lapun sängyllä. Hän lukee sen.
"Äiti, jos et näe minua, tarkasta lähimmät kaivot"
Kopioi tämä blogiisi, tai tämä toteutuu!

USKALLATKO LÄHETTÄÄ MULLE TEKSTIVIESTIN ?
jos uskallat laita "oot ihana ;)"
ja lähetä se viesti.
Kopioi itsellesi jos uskallat.

0400340514

(; hoho ,
ette uskalla .

Hyväksyn viikon ajan kaikki kaveripyynnöt.
Jos pyydät minua kaveriksi, voit olla varma että hyväksyn vaikka olisit minkälainen tahansa ulkonäöltäsi.
HUOM!
Vain tämän viikon aikana tulleet kaveripyynnöt hyväksytään.
Uskallatko sinäkin laittaa tämän omaan blogiisi?
Jos uskallat, loppuviikosta tulee mahtava ja jokin toiveesi toteutuu

Kysy nämä oraakkelilta.
1.Mikä on nimeni?
- paula
2. Missä asun?
- nokialla
3. Minkä ikäinen olen?
- elsa, kohtalon lapsi
4. Kuka on paras ystäväni?
- Kaikilla ihmisillä on jokin arka kohta... sinä olet hänen. Siksi hän pyysi etten vastailisi sinulle hänestä. Olen jo kertonut liikaakin.
5. Olenko sinkku?
- en sanoisi niinkään
6. Minkälainen kumppani minulle sopisi?
- kuminen??
7. Olenko rakastunut tai ihastunut?
- nyt en pysty päättämään, kolikko putosi lattialle ja katosi..
8. Olenko väsynyt?
- kyllä, mutta mitä sillä on väliä
9. Tekikö tämä minut iloiseksi?
-
no lolll

1.pidätä hengitystäsi.
2.pidätä hengitystäsi ja lue tämä koko teksti loppuun alas asti.
3.pidätä hengitystäsi ja kopioi tämä teksti alhaalle asti
4.mene päiväkirjaasi ja liitä tämä teksti.
5.jos pystyit olla hengittämättä niin kauan kunnes olit lisännyt tämän päiväkirjaasi, olet hyvä suutelija

Tytön verkkokalvolla välähteli muistoista koottu nauha vääristyneessä järjestyksessä. Ensimmäisenä Tyttö näki Pojan suloisen hymyn, kun he olivat kohdanneet. Sitten hän näki Pojan ilmeettömät kasvot, kun he olivat tapelleet. Muistojen sekaan tarttui veren metallinen maku ja kivistävä pääkipu.

Tyttö katsoi silmät suurellaan Poikaa. Jokin tuossa tutussa olennossa oli juuri nyt niin vierasta. Viha alkoi kiehua Tytön sisällä.

- Saatanan hullu, Tyttö kirosi hampaidensa välistä. – Mikä v*ttu sua vaivaa?

Poika havahtui ja tajusi tekonsa. Hän katsoi toista kättään, joka oli täynnä pieniä haavoja. Ne vuotivat verta olohuoneen kauniille matolle. Toinen käsi oli yhä puristautunut nyrkkiin.

Poika oli lyönyt Tyttöä. Varoitusäänet olivat kilpaa huutaneet Pojan sisällä lyönnin lähtiessä aivojen sopukoista. "Näytä tuolle huoralle kaapin paikka, näytä kuka täällä määrää", vihainen ääni huusi Pojan silmien takana. Juuri ennen osumaa Tytön enkelikasvoille, sanoi toinen ääni Pojan sydämessä: "Sä et voi enää perua, sä tuut vielä katumaan… "

Poika oli lyönyt lujaa. Viha oli purkautunut tuohon Tyttöön, kenen pelokkaat kasvot antoivat Pojalle aihetta tyydytyksen tunteeseen. Tyttö oli kaatunut ja lyönyt vielä päänsä sohvapöytään. Verta oli roiskahtanut kauniisti kaikkialle. Poika oli tyytyväinen.

- Sano nyt saatana, mikä v*ttu sun pääs on noin sekasin saanut, Tyttö huusi Pojalle.

Poika ei kuullut häntä. Hän mietti, kuinka satuttaa lisää, kuinka saada tuo pelko kaunistamaan Tyttöä.

- Jos sä jumalauta haluat tapella, niin anna tulla. Mä olen helvetti vie moderninajan naisia, enkä ala sinulle nyrkkeilysäkiksi, Tyttö uhosi ja nousi ylös lattialta.

Poika innostui. Hän sai luvalla hakata, potkia, repiä… Tuo kaunis ruumis muuttuu pian yhtä rumaksi kuin sen sisus. Pojan mielestä Tyttö oli likainen sisältä. Se lika pursus sanojen mukana Tytön suusta, hengityksen mukana nenästä, ja kun he rakastelivat, se lika tuntui tarttuvan myös Poikaan. Tyttö ei siis ollut kaunis, ei millään muotoa. Hänet oli naamioitu kauniilla valheella, mutta sekin oli vain kohteen ja katsojan välinen illuusio.

Poika löi uudelleen Tyttöä. Tyttö horjahti, mutta ei kaatunut. Tyttö löi avokämmenellä Pojan korvalle. Poika huudahti ja peitti korvansa. Tyttö löi uudelleen, käsi nyrkissä, Pojalta keuhkot tyhjiksi. Poika taipui kaksinkerroin ja hengitti hetken rauhallisesti. Tyttö alkoi myös nauttia. Poika raivostui Tytön hymyileville kasvoille. Hän hyökkäsi Tytön kimppuun, paiskasi tämän maahan. Tyttö löi uudelleen päänsä lattiaan. Poika siirtyi Tytön mahan päälle istumaan. Poika repi hiuksista ja hakkasi Tytön päätä lattiaan. Tytön viha sihisi hampaiden välistä, ja hän ajatteli vain keinoa päästä pois Pojan alta.

Tyttö löi Poikaa molemmille korville avarilla. Poika joutui hellittämään otteensa Tytön hiuksista peittääkseen soivat korvansa. Tyttö löi ensimmäistä kertaa elämässään Poikaa naamaan, kasvoihin. Nyt Tyttö ei tuntenut enää sääliä Poikaa kohtaan.

Tyttö katsoi Pojan vuotavaa nenää ja huulta, joka oli samalla saanut pienen pintanaarmun. Tyttö muisti hetken, jolloin Poika oli suojellut Tyttöä, ja ottanut nenilleen puolta isommalta jätkältä. Tyttö ja Poika olivat silloin olleet onnellisia.

Poika katsoi Tyttöä. Tytön naama oli veressä ja hiuksia oli irronnut tukoittain lattialle. Tytön silmät painuivat kiinni, aukenivat hitaasti ja kiinni…

Kului useita tunteja. Tyttö nukkui yhä lattialla. Poika kirjoitti Tytön ja Pojan verellä rakkaustarinaa vessapaperiin. Poika oli yrittänyt puhdistaa Tytön haavat, peittää vuotavat nirhaukset, mutta ei hän voinut. Hän oli rakastunut uudelleen noihin verisiin ja turvonneisiin kasvoihin. Poika lopetti satunsa: "Ja he tappelivat elämänsä loppuun asti. Rakkaudella, Poika"

Tyttö havahtui. Hänen päätään särki ja poskia kuumotti. Hän yritti varovasti avata silmänsä, vaan hän ei saanut silmäluomiaan tottelemaan. Pojan puhe kuului kauempaa, ehkä olohuoneen nurkasta. Tytöllä ei ollut tietoakaan siitä, missä hän tarkalleen oli. Kotonaan – ehkä.

Poika huomasi Tytön liikahtelevan lattialla, mutta hän ei tiennyt mitä sanoa. Hän luki puoliääneen koko rakkaustarinan vessapaperirullasta, jotta saisi hiljaisuuden rikottua.

Tyttö kuunteli ja kuuli yhä tarkemmin. Hänen silmäkulmilleen nousivat kyyneleet. Hän ei enää tunnistanut sitä Poikaa, joka tuota tarinaa luki. Hän ei enää tunnistanut itseään tarinan Tytöksi. "Mitä me teimme väärin? Ollaanko me takerruttu liikaa vai oltu liian vapaita?" Tyttö mietti kyynelnorojen valuessa lattialle sekoittuen hänen vereensä.

–

Kului useita vuosia ennen kuin he kohtasivat uudelleen. Tyttö oli paennut Poikaa, Poika oli yrittänyt etsiä Tyttöä, mutta ei löytänyt. Nyt he seisoivat kasvokkain pitkän ajan jälkeen. Tyttö oli kaunistunut, lihonut ja muuttanut hiustyyliään. Poika oli aikuistunut. Hän käytti pukua ja käveli salkku kädessä tärkeän näköisenä.

Heillä ei ollut toisilleen mitään sanottavaa. Se kaikki olisi pitänyt sanoa jo kauan sitten. Tytön hihaan tarttui pieni poika, joka alkoi heti tivata äidiltään: "Äiti kenet sinä näet, kuka tuo mies on.." Tyttö ei välittänyt, eikä vastannut lapselleen.

Poika, josta oli tullut Aikuinen, kääntyi pois. Hän ei tuntenut sisällään mitään. Hän oli turhaan ajatellut Tyttöä kaikki nämä vuodet. Tytöllä on nyt perhe ja kaikki hyvin. Pojalla oli vain optioita, salkku ja kalliita pukuja.

Tyttö katsoi Pojan loittonevaa selkää, kunnes otti lapsensa kainaloon ja lähti pois. Tytön sisällä hento ääni vastasi pojan kysymyksiin: "Hän on sinun isäsi… "

Tyttö: Ammu minut.
Poika: Miksi?
Tyttö: En jaksa enään.
Poika: Ammu sinä minut.
Tyttö: Miksi?
Poika: Minäkään en jaksa.
Tyttö: Sittenhän meitä on kaksi.
Poika: Mutta muista, älä ammu sydämmeen.
Tyttö: Miksi?
Poika: Koska sinä olet siellä.
Jos sinulla on sydämmessäsi joku josta et halua luopua, kopioi tämä blogiisii.