Tuossa se on minun tyttären tytär, paha on maailma, viettelee meidän pikku mariaa tuollaiselle polulle, huono on polku juuria ja männyn käpyjä on polulla pistelee jaloissa, kesäloman alussa, loman lopussa jalka on karaistunut ja lättäjalka katoaa ja ötökä ei pelota "LÄÄKKEET" lääkettä suuhun
Miksi sitten seuraa minua tuo korppikotka, JUMALAUTA!! Eikä edes ole korppikotkia Suomessa, Ameriikasta asti on tänne lentänyt, sinne asti haisee mun kuolema. Haista mun kuolemaa!!
Pöysti, vanhan miehen neuvo: Rakkaus on sokea. Lisäksi se kuulee huonosti, ja sillä on kihti ja reuma. Nivelissä on reuma ja tämän tästä on mentävä makuulle. Tyynyjä vaan pään alle ja peitto korviin ja lepoa. LEPOA! Miksen minä jo viimein saa levätä?! HAUDAN POHJALLA!
Tämä asia painetaan sitten villasella. Villasella painetaan. Sormien läpi katsotaan tätä sitten. Koirana veräjästä pääsen minä tästä. Veräjästä singahtaa koira. Villasella painettu koira. Sormien läpi näkee sen villasella painetun koiran kun se menee sieltä veräjästä. Villakoira menee. Sen näkee sitten silmällä siitä.
Hyvä luento oli. Herätti minussa kysymyksiä. Kysymyksiä ja haikeutta. Haikeutta ja pelkoa. Pelkoa tulevasta. Tulevasta ja menneestä. Elämästä ja kuolemasta. Ihmisestä. Hiirestä ja ihmisestä. Kenelle kellot soivat? Ihmiselle soivat. Hiirelle ja ihmiselle. Hautajaiskellot soivat hiirelle ja...