Rekka törmää, sanat pysähtyy
Poika huomaa että törmäys tosi kovast sattuu
Herää vihdoin sairaalast, ei nää tyttöänsä missää
Huomaa karun tosiasian itkun kurkusta hävittää
Seuraavalla viikol, lähtee kotiin sairaalasta
Vaikka hyvin tietää ettei tyttö oo häntä oottamassa
Poika murtuu, masennus syvän haavaa iskee
Vaik ei koskaa enne itkeny nyt poika aina itkee
Vaeltaa tytön haudalle, joka ikinen ilta
Se on verinen ilta, jos on verine silta
Poika sekasin päästään, viimein junanradal istuu
Juna kohti tulossa radalta kuuluu vaan itkuu
"En voinu unohtaa, en voinu jatkaa
Tää maailma tuottanu aivan liikaa paskaa
Nyt tuun sinne viimein, sun luokses rakas
En enää haluu elää, haluun sun luokses takas"