IRC-Galleria

"Tämä on vastaaja, jätä viesti äänimerkin jälkeen."
Hei mama, mikä vialla?
Sä sanot että vihaat ja
Et haluu nähä koskaa, vaik viel eilen olin ihana
Jos tuun illalla piipahtaa, ni tsiigataa
Mikä on vikana, ja voiks sen viel fiksata
Koska sust digaan ja oon ihan pihalla
Ku ollu sulle kiva ja kaukana siasta
Antanu tilaa ja tinkiny viinasta
Et viittis piinata, kerro mistä kiikastaa
En oikee tiiä, et mitä ois pitäny vastata
Mut oon paskana, jos ei tää natsaakkaa
Just ku haluun satsata, ni se tapahtuu
Mä tyrin hommat, just ku meinaan rakastuu

On vartti elämäst menny, eikä taakka kevenny
Uskon vaa auliist, et eiköhän asiat viel selveenny
Eihän se niin sit menny, vaa vielki yksin
Oon puhaltanu sielun keuhkoistani, siks omal tielni yskin
Mut ylös alas matka jatkuu, puren huulta yhtee, koska tää paska sattuu
Kipu sossu satkuu, kasa kossu vatkuu, rahat loppuu
ei tarvi varmaa possu lappuu
Halusin unohtaa eilise, hautautuu suruu
Sorrun taas peili ees, voisinpa turvautuu suhu
Mutku, tietkö, katokku, mul ei oo ketää
Mun tiet on kadonnu, enkä tiiä tarkallee mis mennää
Tarvin sut nostaa mun pään taas pinnalle
Kiitos kaikest ja tää laini on vaa minnalle
Hengitä syvää, eikä jalat koske pohjaa
Onks rakkaus hukkaa heitetty? Naa, ei koskaa

Moi kulta, kirjotan täs äänittelyn lomas
Mul on sua ikävä, oisinpa jo kotona
odotan vaa että nään sut jälkeen tylsän keikka matkan
Tykkään reissata ja kiertää mut aina ei vaa jaksas
Vittuun räppi, nyt haluaisin vaa olla sun kaa
Joskus kaikki tää saa mut pelkää että me vieraannutaan
Mutta ku katon kuvaas se saa mut hymyilemään jälleen
Ja päivän kohokohta on kun saan kuulla sun äänen
Matkal näkee paljon houkutuksii, ansoi, käärmeitä
Sekosin pyöritykses, meinasin menettää tärkeimmä
Mun pää ei kestäny, onneksi tulin järkiini
Anteeksi noista ajoista ja siitä et jouduit kärsii nii
Oon miettiny tääl sitä kevättä, ku tapasimme
En voinu antaa mun sydäntä, mut sä varastit sen
Autoit mut ylös ojasta ja nyt pysyy täällä tiellä aion
Tää ei oo kosinta, mut haluun susta joskus vielä vaimon, cmon

Jos oot olemassa luoja suojele meit kaikelt pahalta
Miks musta tuntuu et piru on tullu meijät kavaltaan
Kasvot on maailma lyöny vasten mun kasvoja
Ja vasten mun tahtoo vakuuttaa mut katsomaan
Poika huutaa juopuneelle äidillensä "miks meet"
Nyt naurun sijast kysytään kuka se viimesenä itkee
Kuka paiskoo kii ovet, vitun liian nuoren pelon vaistoo niin monet
On vaikee lähestyä tiettyjä tilanteita
Koska tässä maailmas sä et mitää ilmatteeks saa
Välil on parempi sanoo jotai ku antaa olla
Tietyis tilanteis yks sanaki voi parantaa monta
Kaikkee ei voi kuvaa sanoiks, pidän ne sisäl pään
Mut (...) juuri sitä mitämitä se sisältää
Ihmisii on helppo lukee, ei korvii tarvitse
Ja itse aiheutetut riidat, ne voi sopii vaan ite

Oonko hereillä vai näänkö valveunta
Mun elämä on rakennettu vasten tulta ja se kuulostaa pahalta
mutta väkisinki monen uskotaan karkaavan
Ne haluis sitä, ne haluis paljon muutakin
Mut tosipaikan tullen täällä määrää aina muu laki
"kaikki hyvin" niille skidist asti kerrottiin
Ja on kaikki hyvin kunnes lyödään himast verhot kii

Joskus sporas istun viereen kituvan miehen
Ja mä kipuan sen mieleen, mies eksyny tielleen
Ruhjeit kasvois, kertoo tuskan kierteest
Betoniviidakos ei paljon toivol siel tee
Ja menettäny kaiken mitä kerran oli
Teki elämästä taiteen, kohtaloista kovin
Ihmisten myötätunto hävii päivät käy vähiin
Yksinäisen miehen testamentti kirjoitettu käsin

Ketään en erottele, ei ero tee meille
muutakun pahaa ja paha ei meistä terveit tee
Sen näki jo nuoren lähelläni
Jos herätin huomioo pysty syrjinnän must näkee läpi
Frendin ulkonäkö, täs tapaukses syöpä
Olin ainoo joka tajus ennenku se oli myöhäst
Opin ettei kukaan selvii elämäs kauan
Muistan teidät mun sydämes, levätkää rauhas

Aika on opettaja mut se oppilaansa tappaa
Tien nimi on loppu ja siitä vaan saa matkaa
Ja vaan saamatta kolhuja omaan nahkaan
Ystävä on ainoa auttava käsi, joka vastaa
Ja vitut elämäntavoist, haudataan hyvinvointi,
syödää roskaruokaa ja hakataa nyrkil toisii
millää ei oo välii, sidotaa kohtuudet kahleisii
Ja puetaa maailman vääryys totuuden vaatteisii

Lapsi matkaa yksin keskel yötä
On äidil huolii ja liikaa työtä
Yrittää olla niin sitkee, mut sisimmässään se itkee
Äidin rakkautta kaipaa, vaivaa kaipa siit on liikaa
Ei tiedä minne vie tie tää
Mut tietää et yksin yöt viettää

Tartu mun käteeni juostaan pois täältä
Paikkaan jossa säästytään pahalta säältä
Rakkauden ovi on vaikee avaa ja sulkee
En pysty käskee sydänt, turha salata tunteit
Sivut on lopus, kirja ei oo suljettu
Väärää tietä harhaan kilpaa kuljettu
Matka ei lopu ennenku on vika sivu käsis
Tie pois kivust voi kulkee kivun läpi

Kaikki loppuu aikanaan,
Unelmat valuu hiekkaan.
Tän kaiken kokea kai saan
Huomenna jo uudestaan.

Välinpitämättömyys
Tunteista toisen,
Suuri rakkaudettomuus,
Miten poistaa voin sen?

Sä et jättää saa
Mua milloinkaan,
Sen tiedän kai nyt viimeinkin.
Sä et mennä voi,
Niin paljon koit,
Saman tunteen tunsit itsekin.