On vartti elämäst menny, eikä taakka kevenny
Uskon vaa auliist, et eiköhän asiat viel selveenny
Eihän se niin sit menny, vaa vielki yksin
Oon puhaltanu sielun keuhkoistani, siks omal tielni yskin
Mut ylös alas matka jatkuu, puren huulta yhtee, koska tää paska sattuu
Kipu sossu satkuu, kasa kossu vatkuu, rahat loppuu
ei tarvi varmaa possu lappuu
Halusin unohtaa eilise, hautautuu suruu
Sorrun taas peili ees, voisinpa turvautuu suhu
Mutku, tietkö, katokku, mul ei oo ketää
Mun tiet on kadonnu, enkä tiiä tarkallee mis mennää
Tarvin sut nostaa mun pään taas pinnalle
Kiitos kaikest ja tää laini on vaa minnalle
Hengitä syvää, eikä jalat koske pohjaa
Onks rakkaus hukkaa heitetty? Naa, ei koskaa