Ja niinhän kalpeniki, mut joskus se unohtu,
Et olit mulle tärkeempi ku olin luvannu,
Sä kerroit ettet enää jaksa tätä paskaa,
Muttei uskaltaisi mennä ku muistaa kuinka rakastaa
Mut kerroin vaa siit kuinka paljon sua rakastan,
Ja etten oo kokenu mitään sua parempaa,
Lupasin kohdella sua niinku oisit mun ainoa,
Ja kertoo et tähdetki kalpenee sun rinnallas
Et vaa jaksanu vaan halusit parempaa,
Haistatit vitut maailmalle ja koitit unohtaa,
Teki mieli vaihtaa vaiks paikkakuntaa
Mut sulki oli unelmii mist et voinu luopua,
Tää on rakkautta elämääkin arvokkaampaa,
Se on sitä kuinka toinen toista rakastaa,
Mut rakkautta on olemassa monenlaista,
Ni älä unohda vaan pidä lippu korkealla.
Tää on rakkautta elämääkin arvokkaampaa,
Kahden hengen suhdetta ei saa vihalla katkaistuukkaan,
Ja vaikka tulis monta ylämäkee vastaan,
Ni älä unohda et vastoinkäymiset kasvattaa.
Sä työskentelit sillon baarin puolella,
Ja olit silti pirtee näky pidit siitä huolen ja,
Vaikket pyytänykkää mitää maksan takas tän,
Sainhan uuden elämän ja uuden parhaan ystävän
Mut sit mä tapasin sut olit ilo silmälleni,
Olin nii sokee etten tajuu miks mua jeesasit,
Pääsin sun kämpilles ja autoit mua alkuun,
En tienny nimees ja miksi otit must vastuun
Olis lämpimämpi ku ei ollu aikaa,
Ei ollu kiireen takii aikaa majapaikkaankaan,
Ja siks nukuin yöt bensa-aseman pihalla,
Ja katselin vaan öisin tähtii kirkkaalla taivaalla
Ei menny hyvin tuli tehtyy niit virheitä,
Turhaa rukoilla et mul tapahtuisi ihmeitä,
Ku kaikki aika meni päiväst toiseen kiireel,
Ei ollu aikaa korjat ihmis-suhteita sen takii et
Juuso sua kauhee ikävä ! :/ :( Arvaa vaa kuinka paljon sattui,
kun nyt oot siellä, eikä me enää,
koskaan tulla näkemään ?
Jaakko sinua nyt paljon muistelee,
mut älä huoli Jaakolla on kaverit tukena.
Vaik`s mä en takas saa sua, aina rakastan sua.
Tuskin tulen koskaan unohtamaan sinua.
Olet aina mun mielessä.
Kumpa vaan saisin sun veljes onnelliseks.
Sanoilla en pysty kuvaamaan, kuinka kauhee
ikävä mul on sua.
Mutta elämän on vaan pakko jatkua.
Juuso, teen mitä vaan, että saan sut takas.
Haluun kuulla äänesi jälleen.
Pelkään vaan,että kuka on seuraavaa.
En vaan kestä, jos se on veljeni.
Hän on mulle niin tärkeä, niin ku olit sinäkin.
Meidän mielessä pyörii kysymys "miks parhaat
lähtee aina ekana?" Jokainen meistä tarvii ihmisen
viereen, tällaisen jutun jälkeen.
Miksi sinun piti lähtee näin aikaisin ?
En tuu koskaan päästää susta irti,
muistan sut aina <3
Toivottavasti sun on nyt sitten hyvä olla.
Kun kuulin tämän tapahtuman järkytyin kauheasti.
olin vasta päässyt yläasteelle ja tutustunut luokkalaisiin.
Kun yht äkkiä kuulin,että minun luokan Jaakon isoveli on
kuollu, sekä samalla mun isoveljen luokkakaveri. Eka päivä itkin Hennan kanssa tosi paljon, eikä opiskelusta tullut mitään. Nyt vähitellen pääsen siitä yli, mutta joskus vielä itken sun perään.
Ja se on ihan ymmärrettävää?
Nii tekee moni muukin.
Tän kirjeen kirjoittaminen on mun tapa purkaa tapahtaunutta