Sanoin et mennään himaa ja sulle sopis,
Otin sun kädest tiukasti kii ja käveltii kotii,
Sanoin sul pari sanaa, rakastan sua ja,
Toivon ettet koskaan enää tahdo lähtee mun luota.
Kerroin et lähtös jälkeen odotin sua kotiin,
Muttet palannu duunist otin taksin ja tulin,
Arvasin et aijoit taas jättää tän kaiken,
Onneks tunnen sut ja tiedän et se tekee vaikeet,
Katoin sua silmiin ja huomasin sun itkeneen,
Kyyneleet tulvi silmist pistit kädet niitten etee,
Pyyhkäsit kerran ja halasit vaan kovempaa,
Sanoit et parempi et lähen, en tahdo satuttaa,
En nähny sua moneen vitun viikon päivää,
Ja kun mä menin asemal ni mitä siellä näinkää,
Odotit junaa olit kaiken mukaa pakannu
Otin sua kädest kiinni ja sit vast huomasit mut,
Mut hetki hetkeltä sä masennuit vaa enemmän,
Ja pelkäsin et päästäisit koht kaiken menemään,
Läpi sun sormien valutit koko elämäs,
Ja tuntu ettet kerta kaikkiaan vaa jaksais enempää
Ja niinhän kalpeniki, mut joskus se unohtu,
Et olit mulle tärkeempi ku olin luvannu,
Sä kerroit ettet enää jaksa tätä paskaa,
Muttei uskaltaisi mennä ku muistaa kuinka rakastaa
Mut kerroin vaa siit kuinka paljon sua rakastan,
Ja etten oo kokenu mitään sua parempaa,
Lupasin kohdella sua niinku oisit mun ainoa,
Ja kertoo et tähdetki kalpenee sun rinnallas
Et vaa jaksanu vaan halusit parempaa,
Haistatit vitut maailmalle ja koitit unohtaa,
Teki mieli vaihtaa vaiks paikkakuntaa
Mut sulki oli unelmii mist et voinu luopua,
Tää on rakkautta elämääkin arvokkaampaa,
Se on sitä kuinka toinen toista rakastaa,
Mut rakkautta on olemassa monenlaista,
Ni älä unohda vaan pidä lippu korkealla.
Tää on rakkautta elämääkin arvokkaampaa,
Kahden hengen suhdetta ei saa vihalla katkaistuukkaan,
Ja vaikka tulis monta ylämäkee vastaan,
Ni älä unohda et vastoinkäymiset kasvattaa.